Eipä tullut Mäntän kuvataideviikolla kauheaa oloa vaan näyttelyn nimen mukaisesti Kauhea ilo! Tästä näyttelykokemuksesta olen iloinnut jo parisen viikkoa ja iloa tuntuu riittävän vielä pitkäksi aikaa :) Ihana tunne! Tässä näyttelyssä ei käynyt aika pitkäksi vaan olo oli kuin tutkimusmatkailijalla: mitähän jännää, hauskaa, vilpitöntä seuraavassa tilassa on? Jopa vessassa käynti osoittautui elämykseksi - siistein vessa missä olen ikinä käynyt! (kuva yllä)
Anssi Kasitonnin Masa m
arsun 'the great escape ever told' pakokertomus oli tikahduttavan hauska! Kiitos Kasitonnille! Kun itse olen kahden reippaan pikkujyrsijän omistaja, en voi olla miettimättä, että mitä kaksi otustani touhuavat yöaikaa... Masa on videoteos, jossa Masa suunnittelee pakoa häkistään. Masa on rakentanut pesässään agregaatin ja hitsauskoneen, jolla se yrittää saada häkin kalterit katkaistua. Ja onnistuukin siinä! Masa sai virtaa agregaattiin juoksupyörään asennetulla dynamolla.. Kuinka ovela pikkuotus! Masa pääsee vapauteen yllättävän käänteen kautta..
arsun 'the great escape ever told' pakokertomus oli tikahduttavan hauska! Kiitos Kasitonnille! Kun itse olen kahden reippaan pikkujyrsijän omistaja, en voi olla miettimättä, että mitä kaksi otustani touhuavat yöaikaa... Masa on videoteos, jossa Masa suunnittelee pakoa häkistään. Masa on rakentanut pesässään agregaatin ja hitsauskoneen, jolla se yrittää saada häkin kalterit katkaistua. Ja onnistuukin siinä! Masa sai virtaa agregaattiin juoksupyörään asennetulla dynamolla.. Kuinka ovela pikkuotus! Masa pääsee vapauteen yllättävän käänteen kautta.. Kuraattori Annu Vertanen oli koonnut näyttelyn Kauhea ilo ajatuksesta, että koemme asiat kaksijakoisena ja niissä samanaikaisesti vähintään kaksi puolta.Taiteilijat, joita näyttelyssä on lähes 50, ovat käsitelleet monenlaisia aiheita näkökulmista, joissa heijastuvat sekä henkilökohtaiset kokemiset että ympäristölliset ja globaalit kysymykset. Näyttelyssä kohtaavat taiteen perinteiset muodot ja populaarikulttuuri, maisema ja ihminen, huumori ja vakava sekä viiva ja suuri pinta. Voisi kuvitella, että tästä kokonaisuudesta tule sekametelisoppa, mutta ei - näyttely toimii hyvin yhteen!
Kristiina Uusitalo on ollut yksi suosikkimaalareistani jo pitkään. Hänen suuret maalaukset, joita oli kolme, ovat lumoavia ja kauniita! Sarja Kaikilla aistieni raajoilla (2009) taiteilija herättelee katsomaan maalauksia kaikilla aisteilla - katsomaan lähelle ja kauas, tuntemaan itsensä maisemassa tai tilassa, maalaukset tuoksuvat ja kuuluvat, maalaukset ovat ajattomia ja tilattomia, mutta toisaalta vahvasti läsnä. Näin tulkitsin itse teossarjan. Uusitalon nettisivuilla oli Elina Vierun kirjoittama artikkeli taiteilijan tuotannosta. Kantsii lukea. www.kristiinauusitalo.fi/
Vappu Rossin teokset jättivät myös vahvan jäljen. Taiteilija yhdistelee erilaisia tekniikoita, mutta piirustuslähtöistä. 'Hän rakentaa kuvaa viivamassoin: jäljet kertyvät kudelmaksi, josta hahmot pikku hiljaa saavat muodon...Teemoiltaan teokset käsittelevät eksistentialistisia peruskysymyksiä, avainsanoina ovat kontemplaatio ja hiljaisuus, uuden syntymä ja elinvoima, rakkaus ja ihme – ja toisaalta kaiken elollisen hauraus ja katoavaisuus, siitä kumpuava merkityksellisyys ja varjelemisen tahto. Visuaalisena punaisena lankana toistuvat viivojen verkosto, läpikuultavuus, valo ja hämärä...' Rossin teokset olivat esillä Pekilon, vanhan teollisuushallin yläkerrassa pimeässä tilassa, missä valokaappiteokset ovat parhaimmillaan:mm. Homo ferus, Lohtu (kuvassa), Syvä uni. VAI-KUT-TA-VAA! www.vappurossi.fi 
Kun olin päässyt Pekilon toiseen kerrokseen, Anita Jensenin taiteen äärelle - olin mykistynyt. Miten paljon voi saman katon alle mahtua näin upeita taiteilijoita, joiden työt koskettivat? Huh! Anita Jensen materiaalina ovat vanhat japaniilaiset valokuvat ja vanhat tietokirjallisuus. Materiaalin avulla Jensen luo kertomuksia, pohtii, luokittelee... "”Näille kaikille näen yhteisinä tekijöinä varsinkin; nimeämisen, luokittelun, järjestelyn, lajittelun ja arvottamisen ja siis paradoksaalisen halun niiden kautta asioiden / elämän haltuun ottamiseen ja hallitsemiseen. Juuri nämä ovat tämänkertaisen tarkasteluni kohteena”. ote taiteilijan nettisivuilta Jensenin teokset ovat tässä näyttelyssä kolmiosaisia suuria vedoksia ja kirjojen sivuilla. Taiteilija on matkustanut Japanissa viidentoista vuoden ajan ja opiskellut maassa mm. grafiikan vedostusta, kirjansidontaa ja washi-paperin valmistusta. Jensenin surrealistishenkiset kuvayhdistelmät ovat vahvoja ja herkkiä, romanttisia, mutta samalla ne ovat jättivät hieman epämukavan ja hämmentyneen tunteen. www.anitajensen.net/index.html 
Joseph James päättäköön näyttelyraporttini. Viiva on myös vuonna 1979 syntynyt kuvataiteilijan materiaali. James leikkaa kuvat irti tehden niistä kolmiulotteisia maalauksia, rakennelmia, urbaaneja maisemia. Ja olihan siellä näyttelyssä paljon muutakin!