Pitkällä loikalla Australiassa: Lornen vesiputoukset

Lorne on yksi niistä pikkukaupungeista, joissa kannattaa pysähtyä, kun reissaat pitkin Great Ocean Roadia. Lornessa on hitunen sellaista Espanjan Aurinkorannikon tuntua, mutta oikeasti ja aidosti se on yksi melbournelaisten kesälomakaupungeista hyvine palveluineen. Täällä(kin) on ihana ranta(-oja), vaellusreittejä, taidegallerioita, aamujoogaa rannalla, pittoreski kalastuslaituri, rantabulevardi, surffikansaa ja hyvää ruokaa.

Lornessa näin ensimmäisen koalani!! Oijoi, oli hellyttävää katsoa, kuinka tyyppi pötkötteli kaikessa rauhassa ylhäällä eukalyptyspuussa :) Koalat ovat hereillä vain n. kuusi tuntia vuorokaudessa. Pääosan päivästä he sulattelevat kuitupitoisen ja huonosti sulavan eukalyptyspuun lehtiä. Olisi ollut siistii nähdä kuinka koala liikkuu puussa, mutta tämä tyyppi päätti vain pötkötellä. Eukalyptysmetsässä tuoksuu raikkaalta sateen jälkeen - suosittelen aistimaan!

2015 alueella riehui laaja maastopalo ja sen jälkiä näki mm. Great Ocean Roadin varrella sekä metsissä. Vanhan lehtijutun perusteella palossa tuhoutui 50 taloa ja alueen laajuus oli  2000 hehtaaria (jalkapallokenttä 0,71 h). Vuoden 2015 maastopalon aikana paikallinen eläinsuojeluyhdistys keräsi vauva-koaloille ommeltuja pussukoita. Koalat ovat maastopaloissa heikoilla, koska ne liikkuvat vain 10 km tuntivauhdilla.

Lornessa meitä  kiinnostivat alueen uskottamattoman hienot vesiputoukset ja luontopolut. Alueella on yli 20 toinen toisistaan kauniimpaa vesiputousta! Paikallisesta matkailuinfosta saimme hyvät peruskartat ja -esitteet. Ja kuten olen jo aiemmin maininnut, täälläkin polut on hyvin hoidettuja ja viitoitettu. Sinun ei tarvitse tuhlata omaisuuksia karttoihin eli pärjäät vallan mainiosti perusesitteellä.
Luontopolut ja vesiputoukset esite

Erskine Falls on alueen ykköshitti, sen pituus on 30 m. Parkkipaikalta on 700 m laskeutuminen alas veisputouksen alle eli varaudu palatessasi Pispalan portaat henkiseen porrasjumppaan (250 porrasta). Nousun aikana voi levähtää lookoutspoteilla. Mutta kuinka kaunis vesiputous onkaan! Kuin paratiisissa! Alajuoksussa on pieniä laguuneja, rehevä ja trooppinen kasvillisuus. Vesiputoukselta lähtee 7,5 km reitti keskustan karavaanarialueelle (vaikeusaste vaativa).

Me bunkkasimme maksuttomalla Allenvale Mile Siten leirintäalueella. Tämä leirintäalue on ilmainen, roskaton eikä juomavettä ole saatavilla. Ulkovessa sentään on - jee! Pesulla käytiin meressä ja keskustan uimarannan suihkuissa. Paikka ei päässyt majapaikkojen TOP 10, mutta jotain ihmeellistä siellä tapahtui. Aamulla, kun pakkasimme telttaa ja tamineita kasaan, pelmahti iso ja melko kesy kookaburra aidan nokalle. Siinä se nakotti ja ilmeisesti odotti, että olisimme tarjonneet sille aamiaisen :) Kookaburran aamuhuuto on jäätävä!!!!
 

Leirintäalueelta oli näppärä lähteä reiteille, jotka menivät Won Wondah Fallsille ja Henderson Fallsille sekä  Sheoak fallsille ja Swallow cavelle. Kahdelle ekalle on leppoisa ja kepeä käppäilyreitti, jonka varrella näin koalan. Nämä vesiputoukset virtasivat vain niukasti, koska olihan jo helmikuu ja takana neljän kuukauden kesäkausi. Sheoak Fallsin alla on Swallow Cave, jossa pääskyset pesivät talven ajan. 

Lornesta minulle jäi mieleen rento rantafiilis, rehevät, kosteat ja hengittävät sademetsät, valtavat saniaispuut, iltapalan kokkaus ja kävely pitkällä kalastuslaiturilla, koalan näkeminen ja off road -ajelu. Ja tietty ne ihmeelliset vesiputoukset!

Ps. Lornessa kannattaa myös käydä kaupassa. Ihan totta! Ausseissa kaupungit ovat meidän mittapuulla pieniä eikä aina voi olla varma onko lähikauppojen valikoimissa mm. gluteenittomia tuotteita. Siksi minä tankkasin täällä auton täyteen gluteenitonta pastaa ja leipää. Great Ocean roadin vaellusreitti alkaa Apollo Baysta eli käy viimeistään siellä kaupassa. (Lue postaukseni Pitkällä loikalla Australiassa - Great Ocean Walk) 

Swallov cave

Henderson Falls

Pitkällä loikalla Australiassa: Surf Coast Walk

Great Ocean Road alkaa siis Torquaysta, mutta vaellusreitistö Great Ocean Walk vasta Apollo Baysta. Vaan eipä hätiä mitiä! Jos jalat kuopii jo lähtökuopissa, antaa mennä vaan. Torquysta alkaa nimittäin lähes 50 km Surf Coast Walk, jonka eka pätkä on kuin ruusuilla tanssimista: kuohuva meri ja aurinko seuranasi!

Torquay sijaitsee noin tunnin ajomatkan päästä Melbournesta. Kaupunki oli vuoteen 1892 asti Spring Creek, jolloin se nimettiin uudelleen englantilaisen merenrantakaupungin mukaan. Torquay on Victorian alueen surffimekka, jossa perustettiin Rip Curl ja Quicksilver surffibrändit. Siellä ovat myös "the ultimate surf beaches" Jan Juc ja Bells Beach. Bells Beach on majesteettinen surffiranta ja sen pauhaavat aallot herättävät kunnioitusta. Ranta kokoaa suffiväen kerman huhtikuussa Rip Curl Pro -skabaan. Katso kisan 2017 vuoden highlightit Jo helmikuussa näki, mikä valtava voima rannan aalloilla voi olla. Huonon uimarin puntti tutisi jo rannalla seisoessa hukkumiskuolema mielessä. Täysi respekti tyypeille, jotka nousevat aallon harjoille!

Noin 15 000 asukkaan surffikaupunki Torquay on rento ja makee, jossa ehdottomasti kannattaa pysähtyä. Surffimuseo (Australian National Surfing Museum) on turisti-infon yhteydessä, plazalla on outletkauppoja ja tietysti rajaton mahdollisuus hankkia surffausvarusteita. Rento ja mutkaton elämäntapa lyö läpi myös kaupungin raflatarjonnassa! Tarjolla on terveellistä, täyttävää, gluteenitonta ja reissaajan kukkarolle sopivaa. Poikkea Spudyssä, syö ja lähde vatta kiittäen tienpäälle.

Surf Coast Walk alkaa kaupungin keskustasta ja reitti on hyvin merkitty ja suunniteltu - tietenkin. Reitin kokonaispituus on 44 km ja se kulkee Torquaysta Anglasean kautta Airel Inletiin. Tällä reitillä voit myös pyöräillä! Ja niin kuin olen monta kertaa jo maininnut - minulle kelpasi vaellus meren äärellä. Tätä jaksan hehkuttaa :) Minä, merituuli, aallon kuohut, aurinko ja kepeä tuuli - rakastan!

Reitti on jaettu 12 osaan, jotka ovat pituudeltaan 8 -1,5 km (vaativuustasot: 1-3). Reitin varrella on hyvä palveluvalikoima (majoitus, ruokailu, nähtävyys) ja reitti kulkee sekä sisämaassa Otwayn kansallispuistossa että rannikolla. Ja parasta! Yksi osuuksista on pelkkää rannalla taapertamista, mikä on muuten yllättävän raskasta. Tämä osuus lähtee Point Roadknight  ja päättyy Urquhart Bluffille (4,5 km).

Great Ocean Roadin varrella on lukuisia näköalapaikkoja ja niitä on myös Surf Coast Walkin varrella. Jos olet kiireinen ja haluat vain tallentaa pittoreskit maisemat, turkoosin meren ja kalliot, niin pysähdy näissä paikoissa. Teiden varsilla on selkeät kyltit tulevista näköalapaikoista ja paikan päällä on usein opastustaulu, jossa kerrotaan paikan kasvistosta, linnustosta ja historiasta.

Muistinko mainita, että jokainen vie omat roskat mukanaan ja kaikkia morjestetaan reitin varrella! Tämä pätee kaikkialla Ausseissa.

Surf Coast Walk (pdf)

Torquya on surffareiden suosima rento rantakaupunki ennen Great Ocean walkia.

Pitkällä loikalla Australiassa - Great Ocean Walk

Great Ocean Walk on unelmoivan ja hitaan vaeltajan paratiisi. 100 km pituinen reitistö kulkee halki hiekkarantojen, kiemurrellen rannikkoa pitkin sademetsisissä ja puskissa pääosin Otwayn kansallispuiston alueella. Reitti alkaa Apollo Baysta ja päättyy 12 Apostolille.

Reitti voi olla myös mukavuudenhaluisen valtajan valinta. Miksi? No siksi, että tälläinen peruspirkko niin kuin minä, pystyy nauttimaan reitistä ilman, että tarvitsee ottaa kuukauden loma vaelluksen jälkeen. Ja tietysti tällä reitillä yhdistyivät minulle rakkaat ja nautinnolliset asiat - ulkoilu, aurinko ja rantaelämä! Minun paratiisini :) Eli kamat kasaan ja haikkarit jalkaan!

Meillä suomalaisilla on paljon oppimista luontoreittien tuotteistamisesta. Ihan itketti, miten hyvin reitistöt oli suunniteltu, kyltitetty ja huollettu. Appsit ladattavissa. Palvelut, majoitukset ja nuotiopaikat merkitty. Vessoissakin oli paperia - aina. Eikä roskia missään. Sain tallustaa euforisessa tilassa aistien paahtavan auringon ja hellän tuulen, hennon kesäsateen sekä tea tree puiden tuoksut. Kohtasin polulla nokkasiiliä, liskoja, lennähteleviä perhosia, wallabetia ja kenguruita. Kookaburrat nauroivat ja papukaijat raakkuivat.

Australian on luonto on sanoinkuvaamattoman ihmeellinen. Kengurut - ne poikkesivat aamupalalle telttapaikoille, ja näin kenguruäidin imettävän pienokaistaan. Perhoset - lennähtelivät kanssani poluilla. Liskot - köllöttelivät poluilla ja luikahtivat piiloon. Käärmeet - näin vain yhden, senkin auton ikkkunasta. Linnut - ah -  nauravat kookaburrat ja värikkäät papukaijat. Niiden touhuja voisin seurata ikuisuuden. Maastot - tasaista ja kumpuilevaa, rannikkojen rypyliästä laavakiveä ja Crampiansin kansallispuistossa myös laavaperäistä kivikkoa.

Viimeinen vaelluspäivä Princetownista 12 Apostolille.

Ilmaisen kartan voit napata matkaasi turisti-infosta. Pikkukuvat kertovat paljon - reitin varrella on rantojen ylityksiä, portaita ja korkeuseroja, koaloita puissa ja kauniita merinäköaloja. Helmikuussa törmäsin reitillä vain kolmee muuhun vaeltajaan.

Tutustu matskuihin ja suunnittele päivämatkat
Reitti on suunniteltu kuljettavaksi Apollo Baystä kohti 12 Apostolia eli idästä länteen kahdeksassa päivässä. Me kuitenkin poimimme vain osan reiteistä eli reitti on ns. step-on - step-off. Päivämatkat ovat 16 -10 km mittaisia. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole. Kuljin yhden päivän aikana vain noin 10-12 kilometriä vaikeusasteeltaan haastavaa reittiä, jonka arvioitu kävelyaika oli 5 h. Ja kyllä aika piti paikkansa! Minulla meni melkein kuusi tuntia. Kerron reitistä myöhemmin lisää.

Oman kunnon ja kiireen tahtiin matkan voi varmasti vaeltaa nopeammassakin ajassa, mutta minun kaltaiselleni haaveilijalle kilometrien määrän sijaan keskityin luonnossa olemiseen - hiljaa ja kiireettömästi. Olin puolen vuoden aikana tutkinut netissä ranta- ja reittikuvia ja kun pääsin paikan päälle, meinasi itku tulla. MINÄ - TÄÄLLÄ! Unelmat toteutuvat :)

"Pääreitit"
Pääreittejä on kahdeksan, mutta voit muokata niistä sinulle sopivat lähtö- ja lopetuskohdat.

Apollo Bay - Elliot Ridge 10 km, keskivaikea
Elliot Ridge - Blanket Bay 11 km, helppo
Blanket Bay - Cape Otway 12 km, helppo-keskivaikea
Cape Otway - Aire River 10 km, keskivaikea
Aire River - Johanna Beach 14 km, keskivaikea
Johanna Beach - Ryans Den 14 km, keskivaikea - haastava
Ryans Den - Devils Kitchen 13 km, keskivaikea - haastava
Devils Kitchen - 12 Apostolia 16 km, keskivaikea

Usein esitetyt kysymykset (pdf)
Lyhyt ja nopea koonti reitistöstä.

Kunnioita luontoa
Kaikki telttapaikat ja leirintäalueet ovat roskattomia eli jokainen vie roskat mennessään. Myös sinä. Älä ruoki eläimiä tai jätä ruokaa telttapaikoille.

Osalle Otwayn kansallispuistoon on levinnut Cinnamon Fungus (Phytophthora cinnamomi), joka on mikroskooppinen maaperän aiheuttama taudinaiheuttaja. Se hyökkää ja tuhoaa kasvinjuuritasoja aiheuttaen kasveja kuolemaan veden ja ravinteiden puutteen vuoksi. On siis erittäin tärkeää auttaa vähentämään uusien infektioiden leviämistä!! Jalkineen puhdistetaan (desinfioidaan ja harjataan) Blanket Bayn ja Parker River Inletin puhdistusalueilla. 

Lasku- ja nousuvesi

Osassa reiteistä on rantojen ja jokien ylityksiä. Voit tarkistaaa lasku- ja nousuvesien  liikkeet mm. valtion ylläpitämältä sivustolta.

Maastopalot
Maastopalot riehuvat aika-ajoin myös rannikolla. Lataa sovellus, joka hälyttää lähestyvistä tai riehuvista paloista esim. Vic Alert. Victoria Bushfire Information line: 1800 240 667.

Kartat
Osta kartta lähimmästä turisti-infosta (Torquay, Lorne, Apollo Bay, Cape Otway Lighthouse) tai lataa sovellus. Maastossa opasteita on riittävästi. Minulla ei ollut karttaa enkä ladannut sovellusta. Enkä eksynyt. Great Ocean Walk Audio Stories -app

Juomavesi
Reitistön varrella ei ole puhdasta juomavettä eli sekin on kannettava mukana. Leirintäalueilla on kuivakäymälät ja sadevesisäiliöt, mutta puhdasta juomavettä voi ostaa vain Cape Otwayn majakalta. Meillä oli autossa 50 l tankki, josta saatiin sekä juoma- että astianpesuvesi. Meri oli suihkumme.

Telttapaikat
Jos jo ehdit lukemaan edellisen postaukseni, niin sittenhän jo tiedä, että reitistön varrella on kattava telttapaikkaverkosto. Osa telttapaikoista on varattu vain vaeltajille. N. 30 AUD/yö.

Nuotiopaikat
Vain hullu tekee nuotion muualle kuin merkitylle paikalle. Meillä oli käytössä pieni retkikeitin. Kanna mukana trangia tai vastaava.

Paikallisten ja muiden haikkareiden vinkit
Ennen kuin kirmaat polulle poikkea paikallisessa turisti-infossa, osta vaelluskartta (n.10 AUD) ja kysy paikallisten asiantuntijoiden vinkit. Pyydä myös lista ilmaisista leirintäaluepaikoista. Me kävimme Torquayn turisti-infossa ja annan palvelusta täydet 10 pistettä.

Polulla tai illalla kuulumisten vaihtaminen ulkohuussin jonossa kuuluu  kupletin juoneen. Saatat saada myös uusia tuttuja ja kuulla kiehtovia tarinoita!

Maaston opasteet ovat selkeät ja niitä on riittävästi.

Säällä kuin säällä, hattu päällä. Tämä pätee hellepäiviin!

Nokkasiilen esimerkki polun ylityksestä.

Matkailun varjopuolia: alueelle on levinnyt Cinnamon Fungus, jonka levimistä estetään kenkien
desinfioimisella ja harjaamisella. Noudatahan ohjeita ja puhdistat jalkineesti kunnolla!

Osa reiteistä on haastavia. Polut kiemurtelevat, kaartelevat ja haastavat porrasjumppaan.
Perille on päästävä ja pakko nousta. Tai laskea niin kuin tässä kuvassa.

Pitkällä loikalla Australiassa - Great Ocean Road

Olin jo Suomessa päättänyt Australian matkani tärkein "kohde" oli roadtripata  Great Ocean Road  ja taapertaa osa sen vaellusreitistöstä Great Ocean Walk. Great Ocean Road on yksi maailman tunnetuimmista, ellei tunnetuin, maisemareitti, joka kulkee pitkin Victorian rannikkoa ja henkeäsalpaavia maisemia noin 250 km verran. Se on kaikkien aikojen road trippien kruununjalokivi ja yksi maan TOP5 -nähtävyyksistä. Virallisesti reitti alkaa Torquayn surffikaupungista, läheltä Melbournea, ja päättyy majesteettisiin, merestä kohoaviin 12 Apostolin maisemiin.

"Matka, jonka kaikkien pitäisi kokea kerran elämässään" oli aika paljon luvattu. Mutta totta se oli. Niinpä vain Kulhon tyttö koki elämänsä reissun: auringon, meren ja rannat; tuulen, sateen ja mutaiset vaellusreitit; kengurut, liskot ja nauravat linnut; auringon nousut, laskut ja itkettävän kauniit sellaiset; teltan kokoamiset, pakkaamiset ja kuivattelut; leirimuonan, rapisevat karkkipussit ja pikkunälän; näköalapaikat kallioilta, mereltä ja puskista. Ah ja voih, sanattoman kiitollinen kaikesta kokeneesta.

Great Ocean Road alkaa Torquayn surffikaupungista.

Yksi asia kannattaa uskoa heti alkuunsa - älä yritäkään survoutua reitille kesälomasesongin aikana vaan ajoita matkasi joulukuun alkuun tai helmikuulle (ja siitä eteenpäin). Great Ocean Roadin varrella on sekä syrjäisiä ja salaisia rantoja, jonne laiskimmat turistit eivät eksy, että todellisia turistirysiä, jotka elävät meidän kokemusnälkäisten kukkaroista.

Ja toinen asia, joka helpottaa matkan tekoa, on vuokrata auto. Vaelluspäivien aikana tapasin vain kolme rohkeaa ihmistä, jotka kantoivat kaiken tarpeellisen juomavedestä lähtien mukanaan, veljekset Belgiasta ja yhden jenkkipojan. Vaellusreitti on n. 100 km pitkä ja se alkaa Apollo Baystä ja päättyy 12 Apostolille. Meillä oli käytössä ystäväni neliveto eli nuoriin kundeihin verrattuna, reissumme oli silkkaa luksusta. Meillä oli yllin kyllin juomavettä ja varusteet sadepäivien varalle, fillaria ja mulla kolme kirjaa ;)

Ja tänne se päättyy - 12 Apostolia.

Matkan varrella on lukuisia eri tasoisia majoitusmahdollisuuksia, mutta meidän valinta oli kansallispuiston kattava leirintäalueverkosto. Telttapaikan on line -varaukset saattoi tehdä samana tai edellisenä päivänä ja osa leirintäalueista on maksuttomia. Australialaiset rakastavat retkeilyä ja luonnossa liikkumista. He myös kunnioittavat luontoa ja sen monimuotoisuutta. Jos meillä lapset opetetaan tappamaan sisällä liikkuvat ötökät, niin Australiassa ötökät kannetaan sinne minne ne kuuluvatkin eli ulos. Leirintäalueilta piti viedä omat roskat pois eli yleisiä roskiksia ei ollut. Ja se toimi! Pääsääntöisesti alueet joissa me yövyimme oli roskattomia. Eipä löytynyt teiden varsilta hylättyjä sohvia tai roskapusseja!

Neljäs vinkki - varaa kunnolla aikaa! Reitti ja maastot ovat oikeasti elämää suurempi kokemus. Minä rakastuin tuohon kaukaiseen maahan, mereen ja rannikkoon. Jotkut hupsut ajavat Great Ocean Roadin päivässä, ja se heille sallittakoon, mutta mie suosittelen, että ota aikaa ja elä päivä kerrallaan, jos se on mahdollista! Sinä tulet ihastumaan telttapaikkojen kenguruihin ja nauraviin kookaburriin.

Viides vinkki - tulen postaamaan tarkemmin rannoista, leirintäalueista ja alueen nähtävyyksistä. Pysy siis kuulolla! Me kiersimme reitin viikossa eikä todellakaan nähty kaikkea.... Täytynee siis ottaa uusiksi ;)

Yksi reitin majakoista on Cape Otway Lighthouse.

Näitä polkuja tallattiin. Yksin.

Yksi suosituimmista kuvausrannoista on Gibson Steps, 70 metrin pudotus ja 86 porrasta alas rantaan.

Great Ocean Roadin varrella voi kokea myös sademetsien lumon. Osa niistä on myös esteettömiä. 

"Parsakaalipuita" ja puskia.

Ei päivää ilman lammasta.

Rannikko tunnetaan myös Shipwreck coastina eli sen kivikkoisille ja arvaamattomille rannoille haaksirikkoutunut parisenkymmentä alusta 1850-luvun molemmin puolin. Henkilöt, jotka saivat surmansa ja löydettiin, haudattiin rannikolle. Kauniit viktoriaanisen ajan hautapaikat kertovat lohdutonta tarinaa niistä, jotka etsivät parempaa elämää Australiasta, mutta joiden elämä ei kauniilla mantereella alkanutkaan.

Pitkällä loikalla Australiassa - Maldon ja Daylesford, Victoria

Ennen kuin lähdimme karavaanimme kanssa kohti suurta ja kaunista Great Ocean Roadia, teimme päivän parin mutkan paikallisiin maisemiin. Ystäväni asuu Maldonissa, 150 km Melbournesta pohjoiseen, pienessä ja pittoreskissä kaupungissa, joka tunnetaan kullan kiiltoisesta historiastaan. 1850-luvulla paikka kuhisi kullankaivajia, vankeja, kiinalaisia ja englantilaisia. Kultaryntäyksen aikaisia tunneleita ja radan kappaleita, katoksia, uuneja ja kaivosten jäänteitä sekä muita rakenteita on alueella runsaasti. Jopa ystäväni tontilla on sadan vuoden takainen uunin pohja! Vuonna 2006 National Trust nimesi alueen yhdeksi parhaiten säilyneistä kultaryntäyksen alueista ja tuo tunnustus on mitä mainioin matkailuvaltti. Maldonin historiallinen suojelualue (Maldon Historic Reserve) on kävelymatkan päässä keskustan pääraitilta ja Maldonin paikallismuseossa voi tutustua alueen historiaan.

Suomalaisin silmin Maldon on kuin länkkärifilmistä! Pääraitin varrella on autenttisia 1850-luvun puu- ja tiilirakenteisia yksikerroksisia kauppa- ja majoitusrakennuksia, joissa edelleen toimii puoteja, vintagekauppoja, autokorjaamo, kahviloita ja hotelli.Tästä mielikuvasta puuttui vain paahtava aurinko, pölyävä raitti hevosen kavioiden alla, tomusta ja hiestä likaantuneet kaivajat. Tässä pikkupaikassa kannattaa siis oikeasti stopata!

Poikkea syömään Maldonin hotellin ravintolaan - kyllä, siellä käy kova kuhina varsinkin tiistaisin, kun pitsat on vain 12 $ - ja kahvilla Gold Exchange Cafe:ssa - kyllä, kaikkialla on tarjolla gluteenitonta ja LAATU kahvia - ota suunta kohti Tarrangowen näkötornia. Tarrangowen vuoren päälle hilattu rautarakenteinen näkötorni avattiin yleisölle jo 1920-luvulla. Näkötornin ylimmästä kerroksesta tarkkaillaan maastopaloja ja valitettavasti mekin todistimme yhden sellaisen roihuavan kilometrien päässä :( Ei varmaankaan tarvitse hehkuttaa kuinka upeat maisemat näkötornista oli! Iso peukku alueen on myös maksuttomasta leirintäalueesta. 

Viehättävään Maldoniin pääsee junalla Castlemainen kautta, mutta näppärämmin pääset liikkumaan vuokraamalla auton. Lähde huristelemaan Melbournesta Castlemainin kautta Maldoniin ja sieltä Daylesfordiin. Päivän aikan mittariin kertyy n. 300 km, mutta ne ovat varmasti sen arvoisia.

Ennen kuin hyppäät auton rattiin tarkista alueen mahdolliset maastopalot.

 

Aika on pysähtynyt Maldonissa ja se on ihana tunnelma se. Vanhat, alkuperäiset rakennukset ovat pääosassa tuossa pysähtyneessa tunnelmassa. Osa vanhoista ja alkuperäisistä mainosmaalauksista on maalattu uudelleen.

Australiassa arvostetaan ja ostetaan lähiruokaa ja -viiniä. Lähiruokatorit kokoontuvat viikottain ja käsityöläistorit kuukausittain. Helmikuussa osa käsityöläisten puodeista olivat kiinni.

Ihastuttavat viktoriaaniset terassit ovat osin alkuperäisiä. Niin kuin tässä söpössä talossa.

Pääkadun varrella on paikallinen hotelli ja pubi, josta saa myös gluteenitonta pitsaa.

Keliaakikkona kiittää! Australiassa saa gluteenitonta kaikkialta. Love it!

Tarragowan näkötorniin kipuaminen oli siedettävää vaikka minulla on korkeanpaikan kammo.

Näissä maisemissa sain matkustaa kuukauden verran. Niin kiitollinen.