Muinaislinnoja ja kalmistoja

Vietin hiljaisen retkipäivän esihistoriallisella maaperällä Sääksmäellä Rapolanharjulla (n. 40 km Tampereelta etelään). Seuranani minulla oli hiljalleen ripsivä syyssade ja paikan näkymättömät henget, maahiset ja keijut - ja kammottavat hirvikärpäset.

Ps. Pahoittelen sivun ulkoasua (tekninen virhe).

Paikkahan on on aivan ihana! Korkea harju mistä on upeat näköalat Vanajavedelle - kansallismaisemaamme. Rapolanharjulla voi käydä nauttimassa maisemista ja ulkoilemassa, mutta paikan parasta antia on sen historia. Sääksmäki oli esihistoriallisella ajalla sopivasti vesireittien varrella, ja paikan ensimmäiset asukkaat rantautuivat maalle jo kivikaudella, 5000 vuotta sitten. Rautakaudella (2000 vuotta sitten) asutus lisääntyi, kun erämaat tarjosivat ruokaa, harju suojaa, viljeltiin suotuisissa olosuhteissa ja muinainen satama mahdollisti kauppiaiden, turkismyyjien ja tavaran liikkumisen. Harjun rinteiltä on löydetty yli sata kiviröykkiötä, joista osa liittyy asumiseen!

Tämä kiviröykkiö harjun päällä on mahdollisesti ollut tulentekopaikka.

Harjun päällä on painaumia, 'hauturoita', jotka ovat asumusten pohjia tai jäänteitä.

Alueen opastekyltti.

Suomessa on satakunta linnavuorta, joista Rapolanharju on eräs maamme merkittävimpiä - se on Suomen suurin muinaislinna! Rapolanharjun muinaislinna oli mahdollisesti pakolinna, joka on todennäköisesti rakennettu myöhäisrautakaudella 800-1100 jaa. ja se on ollut käytössä 1200-luvulle asti. En tiennyt, että paikka on toiminut myöhemmin varhaiskeskiajalla 1300- ja 1400-luvuilla Ruotsin kuninkaan armeijan tukikohtana. Muita lähialueen muinaislinnoja ovat Hattulan Tenhovuori ja Hämeenlinnan Aulangonlinna. Näille vuorille on ollut mahdollinen näköyhteys Rapolasta! Miettikääpä miten linnavuorelta toiselle on viestitelty ja pidetty yhteyttä.

Rapolan muinaisjäännösalue on ainutlaatuinen mm. sen laajuutensa ansiosta. Muinaislinna rakennettiin harjun laelle noin 65–70 metriä viereisen Vanajaveden vedenpinnan yläpuolella. Linna-alueen muodostaa noin 200 metriä leveä ja 400 metriä pitkä harjulaajentuma! Alueen sisällä on jääkauden aikaansaamaa harjuhautaa eli suppaa. Isompi haudoista on 200 metriä pitkä ja 150 metriä levää. Toisen supan pohjalla on mahdollisesti ollut pakolinnan kaivo.

Harjun reunamille rakennettiin valli, jossa kuvassa on
edessä vallin alushirsien painauma ja taustalla kiviaitaa.

Kiviröykkiö, joka on tukenut vallia.

Luonnon muovaamia maastonkohtia apuna käyttäen harjulle on aikoinaan rakennettu noin kilometrin pituinen puolustusrakennelma, kehämäinen valli, josta nykyisin ovat jäljellä hirsivarustuksen tukikiveys ja hiekkapengerrys. Rinnettä on jyrkennetty, jotta sitä pitkin vihollisen oli vaikea kiivetä eikä vallin ympärillä ollut puustoa näkyvyyttä peittämässä. Portteja linnoitukseen on ollut ainakin kaksi.

Kun harjulta laskeutuu alas, tulee hautakalmistoille. Kalmistoilla on erikoinen tunnelma, ja viimeistään tässä vaiheessa paikan historia tulee todeksi - linnavuorelaiset, äidit, isät, mummot, ukit ja lapset - haudattiin tänne. Haudat ovat kauniilla paikalla, näkymät Vanajavedelle. Harjun rinteellä on Matomäen, Hirvikallion ja Rupakallion kalmistot. Röykkiöt muodostavat lähes kilometrin mittaisen vyöhykkeen.

Yksi monista hautaröykkiöistä.

Hirvikallion kalmistoon kuuluu noin 60 x 25 m suuruisella alu­eella kaikki­aan 15 röykkiötä, kenttäkalmisto ja kuppi- eli uhriki­vi!! Ihan mieletöntä! Kalmisto ajoittuu arkeologisten löytöjen perusteella 500 jaa. Kaukaisin esine, joka on löydetty haudasta on tuontiesine idästä Venäjältä Volgan Oka-Kama­jo­kien -alu­eelta. Matomäen kalmisto muodostuu 12 kiven- ja maansekaisesta röykkiöstä. Osa näistä on pidetään uhriröykkiöitä, koska niistä on löydetty eläinten luita. 

Rautakauden uhrikivelle ohikulkijat olivat jättäneet marjoja ja kolikoita.

Minä nakkasin kivelle kurjenkelloja.

Hautakalmistoilta jatkoin matkaa Voipaalan taidekeskukseen päin. Kesäisin alueella laiduntavat muhkeat ja lauhkeat Aberdeen-Angustilaiset, joita saa käydä rapsuttelemassa aidan vieressä. Rapolanharjun luontohan on ainutlaatuinen - alueella on erilaisia kasvillisuustyyppejä ja rikas lajisto. Muinaistulokas on kasvilaji, joka on levinnyt maahamme ihmisen välityksellä jo esihistoriallisena aikana. Rapolan alueen kaikista tutkituista lajeista noin puolet on alkuperäisiä, yksi viidesosa tällaisia muinaistulokkaita ja loput uudistulokkaita. Ote Museoviraston sivuilta: "Rapolan kalmistoalueet on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviksi perinnebiotoopeiksi. Perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinteisten elinkeino- sekä maankäyttötapojen muovaamia luontotyyppejä, joilla kasvaa uhanalaisia lajeja. Useat perinnebiotooppien kasvilajeista ovat nykyisin uhanalaisia. Rapolan  kalmistoalueelta tunnetaan monia tällaisia harvinaisia ja uhanalaisia lajeja kuten hakara- ja törrösara (Carex spicata ja c. muricata) ja ketokäenminttu (Satureja acinos). Rupakallion kalmistossa kasvaa esimerkiksi pölkkyruohoa (Arabis glabra), jota pidetään merkkinä rautakautisesta asutuksesta. Hirvikallion alueelta tavataan Suomessa harvinaista taponlehteä (Asarum europaeum)."

Laidunmaat kuuluvat Rapolan kartanolle. Rapola, kylän nimenä Rapola, kuten Voipaalakin, mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1340 annetussa paavi Benedictus XII pannabullassa. Pannaan julistettujen henkilöiden joukossa oli useita de Rapalum (Rapolan) ja de Voypala (Voipaalan) kylien talonpoikia. Mieletöntä - niskuroivia talonpoikia!

Rapolan kartanon historia on monivaiheinen ja siellä on syntynyt mm. presidentti Svinhuvud, jonka suku omisti kartanon 1720-luvulta lähtien vuoteen 1868 saakka. Nykyisin paikka on museoviraston omistuksessa. Alueella on lukuisia aittoja, päärakennus, kuvassa oleva (ylä-vai ala?)pytinki, suuri navetta, puoti, eläinsuojia, jne. Kartanolta tie vie Voipaalan kartanolle, jossa toimii taidekeskus. Voipaalassa voi myös kahvitella ja käydä katsomassa Rapalum-näyttelyn, jossa kerrotaan lisää linnavuoresta. Itse en kyllä jaksanut enää parin tunnin sateessa kävelyn jälkeen katsoa näyttelyä... Mutta kahvitella voi aina! Olipa antoisa kävelyretki ja tuhti annos historiaa.

P.E.Svinhuvudin muistomerkin ylväs leijona.

Kunniakilpi Rapolan kartanon aitan seinässä.