Rakkaus puhkeaa - Vuosi 1887
”Rakkahin
Mary, mikä Sinun on kun Sinä, kuten sanot, tahdot, mutta et voi olla
kiltti minua kohtaan, pitää minusta vähäsen. Viime kirjeessäsi kutsut
itseäsi 'ystäväksi'. Tiedä siis, että, sinun tunteeni Sinua kohtaan ei
ole ystävyyttä, vaan rakkautta, joka menehdyttää minut. Rakastan sinua
koko sielustani enkä voi olla sanomatta sitä sinulle...”
Akseli Marylle 29.5.1887
Akseli Marylle 29.5.1887
”Rakkahin Axel! Olen niin
usein ajatellut kirjoittaa Sinulle, mutta en ole uskaltanut. Oletko ehkä
vihainen minulle, kun olen ollut epäystävällinen? Alex, onko sinun
mahdotonta tulla tänne? Tiedät, miten mielellämme me kaikki haluaisimme
nähdä Sinut täällä...”
Mary Rapolassa 1887
Mary Rapolassa 1887
Taiteilija Akseli Gallen-Kallela
(Axel Gallén v. 1907 asti) ja Mary Slöör ystävyys muuttui syväksi ja
palavaksi rakkaudeksi keväällä 1887. Kevään ja kesän aikana Akseli ja
Mary kirjoittivat ahkerasti toisilleen ja kirjeet täyttyivät
koti-ikävästä, rakkauden tunnustuksista, kaipuusta, ikävästä ja
epävarmuudesta. Akseli oli hyvää vauhtia matkalla tunnetuksi,
kansainväliseksi taiteilijaksi ja hän viipyi Pariisissa pitkiäkin aikoja
ja useita kertoja 1880-1890-luvulla.
Mary ja Akseli viettävät elokuisen viikon Sääksmäen Rapolan kartanossa v.1887. Akseli ja Mary kiipeävät Sääksmäen Rapolanharjulle ”meidän paikkaamme” jonne Mary lupaa kirjeessä palata joka aamu klo 7.
”Kiitos koko siitä ajasta,
jonka olit täällä meillä, että soit itsellesi aikaa jäädä tänne – pian
kuin uni oli se viikkoa kulunut, vain muisto on jäljellä – ja toivo
meille oma Axelini.”
Mary Akselille 23.8.1887
Mary Akselille 23.8.1887
”Miten vaikeata olikaan
matkustaa Rapolasta, näen vielä Sinut sellaisena kuin seisoit siellä
rannalla katsellen järvelle... Minkä muistojen aarteen kannankaan
muassani Rapolasta, kuitenkin en voi järjestää niitä ajatuksissani enkä
nauttia niistä ennen kuin tulen Pariisiin, rauhaan ja lepoon.”
Akseli Marylle laivamatkaltaan Rapolasta Pariisiin 1887
Akseli Marylle laivamatkaltaan Rapolasta Pariisiin 1887
Myöhemmin Akseli muistelee (1897) elokuista viikkoa Rapolan kartanossa.
”Rakkauteen
senkaltaiseen kuin oli se, jonka tunsin keskikesän aikaan kun
tummanvihreiden kuusien alla ensimmäistä kertaa suutelin tulevaa
puolisoani, kun auringon lämpöä ei tuntunut veren poltteen vuoksi, kun
korkea harju, jolla istuimme, keinui allamme ja maa ja vesi sadoin
kielekkein siellä alapuolella sulaen yhdeksi ainoaksi kokonaisuudeksi
sen tunteen kanssa, jota tunsin ja hänen silmänsä olivat sinisemmät kuin
taivas yllämme ja ympärillämme.”
Odotuksen vuodet - Vuodet 1888-1889
Kesällä
1888 Mary oli surullinen ja ikävissään. Slöörien perhe oli jälleen
kerran tullut Sääksmäelle kesän viettoon, ja Mary laulaa lukuisissa
juhlissa Schubertin Wandeder-laulu niin vaikuttavasti, että rakkauden
kaipaus välittyy kuulijoille. Ensimmäisen kerran Slöörien perhe vuokrasi
Rapolan kartanon yläpytingin jo vuonna 1879.
” Kultainen, rakastettu Mia
[Mary], en voi tulla Rapolaan tänä kesänä. Minun täytyy tehdä työtä
täällä; pian kesä on ohitse, sitten tulee syksy ja vähän vilpoisuutta
jälleen, ja sitten talveksi taidan matkustaa Egyptiin ja Turkkiin. En
tiedä tarkkaan, minne matka suuntautuu, mutta kotiin en tule. Kestä
rakastettuni, siksi kunnes palaan, äläkä menetä rohkeuttasi.”
Akseli Marylle 9.4.1888
”Luoja, miten iloiseksi
tulenkaan, kun saan nähdä Maryn keväällä, kun saavun! Ja kaikki teidät,
joista niin paljon pidän, kunhan ette lähde maalle, ennen kuin tulen
kotiin. En voi silloin vastustaa houkutusta tulla luoksenne Rapolaan.”
Akseli Aina Slöörille huhtikuu 1889
"Ennen
kuin kesä on loppunut tulen käymään luonasi Rapolassa, oletkohan jo
siellä. - Viime kirjeessäsi epäilet, pidänkö vielä Sinusta. Tiedä siis,
oma Maryni, että rakastan Sinua nyt kuten aina, rakastan Sinua Mary.
Voisinko koskaan lakata rakastamasta Sinua oma Mia Piani! Kohtahan
jälleen näemme toisemme.”
Akseli Marylle kesäkuu 1889
"Rakkahin! En tosiaankaan
tiedä mitä kirjoittaisin Sinulle, mutta tahdon kirjoittaa, puhua vähän
kanssasi. Kaipuu päästä Rapolaan tapaamaan Sinua tulee yhä
voimakkaammaksi. Minun on jotenkin irrottuduttava täältä ja päästävä
sinne viikoksi.”
Akseli Marylle elokuu 1889
Vihdoinkin!
Akseli ja Mary tapasivat kahden vuoden tauon jälkeen syksyllä 1889 ja
heidät vihitään toukokuussa 1890. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen
Impi Marjatta ja vauva kastettiin Rapolassa 19.8.1891. Saman vuoden
joulun alla Akseli maalasi muutaman akvarellin, jotka on merkitty
Rapolassa tehdyiksi. Akvarellien aiheena on Väinämöisen lähtö ja Sammon
taonta. Myös äiti ja lapsi -aiheet ovat taiteilijalle läheisiä.
Rapolassa 1893-94
”On
niin hauskaa jälleen, kun Axel on täällä kotona. Olin jäällä
katsomassa, tulisiko hän, ja näin hänen saapuvan reellä kulkusten
kilistessä..”
”Oli sanomattoman miellyttävää
tulla tänne. Niin harmoninen tunnelma, että melkein menettää
tietoisuuden olemassaolosta. Aika on pysäthtynyt yhtäkkiä, eikä sitä
enää ole. He seisoivat keittiön portailla, nuo kaksi ja ottivat minut
vastaan kun tuli. -- Mia on järjestänyt kaiken niin kauniisti. Sali on
entisessä kunnossaan, mutta muuttuu kai pian tuntemattomaksi, kun työni
alkaa. Valo on hyvä ja sitä riittää kattoon saakka, se johtuu ulkona
olvasta lumesta. Keltaisen kamarin takahuone talonpoikaiskaappeineen ja
ihanine vihreine kaakeliuuneineen on erittäin komea.”
Akseli 20.1.1893
Seuraavan
kerran Akseli ja Mary saapuvat Rapolan kartanoon pidemmäksi aikaa
vuosiksi 1893-1894. Perheellä on kuitenkin Helsingissä huone, ja Akseli
oleskeli usein kaupungissa maalaamassa. Kesän 1893 perhe vietti Savossa
ja palasi syksyllä Rapolaan. ”Täällä on kaikki hyvin. Olen
viettänyt aikaani etsimällä meille talonpaikkaa ja tekmällä huvilan
piirustuksia..” Akseli 5.9.1893
Seuraavan vuoden helmikuussa Akseli ahkeroi Rapolassa. ”Axel vain tekee työtä, ei mene edes ulos ovesta ja ruokahalu on poissa.”
Ystävätkin vierailevat Rapolassa. Ruotsalaiselle kirjailijalle Paul
Adolfille siivotaan vinttikamari, ja Emil Wikström on perheen luona "vähän väliä ja saa silloin nukkua sohvalla keltaisessa huoneessa". Hän on "Marjatan suurin ihastus". Hyvän ystävän kuvanveistäjä Emil Wikströmin Visavuori
on valmistunut, missä molemmilla taiteilijoilla oli oppilaita. Akseli
suunnittelee kuumeisesti omaa erämaa-ateljeetaan. Visavuoren
rakennusmestari on lupautunut rakentamaan Akselin ja Maryn uuden kodin.
Perhe viihtyi Rapolassa hyvin, Akseli maalasi innoissaan ja Maryllä oli omia harrastuksia esim. kudontaharrastus. Akseli löysi ”Ad Astran”
mallin paikkakunnalta ja hän työskenteli aamu yhdeksästä puoli viiteen.
Akseli suunnitteli Marylle tekstiilien malleja, verhokankaita, täkäniä,
gobeliineja, ja innostui myös itse kudonnasta ”Axel istuu juuri gobeliinikangaspuiden äärellä; me olemme piirtäneet suuremman mallin aiheesta, jota kudomme.”
Akseli
etsi sopivaa niemeä omalle erämaa-ateljeelleen Sääksmäeltä ja Kaarlo
Slöör yritti houkutella Akselia vuokraamaan huvilan Sääksmäeltä. ”Tällä
seudulla on muihin nähden se etu, että Sinulla on lähimmässä
ympäristössäsi taiteilijasielu, jonka kanssa sympatiseeraat, nimittäin
Wikström sekä toisella puolella prof. Eliel Aspelin, joka myös sinua
ymmärtää. Muista, että kun Sinulla on aina olisi sellainen
taiteilijaystävä kuin Wikström läheisyydessäsi, jonka kanssa voit
vaihtaa ajatuksia pitkinä talvi-iltoina, olisi se verrattoman
arvokasta.” Gallen-Kallelan
erämaa-ateljeelle katsotaan paikkaa Visavuoren vastarannalta. Kerrotaan,
että Gallen-Kallelan niemi olisi ollut matalempi kuin Wikströmin
Visavuori eikä niemi sen mataluuden takia kelvannut Akselille. Akselin
mielestä sääksmäkeläiset olivat ”rumia ja puolisivistyneitä” ja Mary kertoi äidilleen, että kun tulee Sääksmäeltä, ”kaikki
ovat täällä [Ruovedellä] melkein kaunottaria, vapaita, reippaita ja
iloisia, ei noita surkuteltavia akkoja, jotka aina valittvat. Kun
täkäläiset joskus valittavat, käy sekin duurissa..” Tämän lisäksi taiteilija kaipaa ”alkuperäisempiä” malleja.
Lähtö Sääksmäeltä
”Tämä
ateljeerakennus, paitsi että se on hyvä kauppa, tulee olemaan minun
elämänkysymys, se on minun 'tehtaani', joka minulla täytyy olla
voidakseni tehdä työtä.”
Vaikka
Rapolassa oli rauhallista ja hyvä olla, tarvitsi perhe oman kodin ja
taiteilija erämaa-ateljeen. Olipa Akselin ja Maryn Sääksmäeltä
muuttamiseen syy mikä tahansa, löytyi perheelle ja taiteilijalle
täydellinen erämaa-ateljeen paikka Ruovedeltä, luonnonkauniilta ja
syrjäiseltä seudulta. Kalelan rakennustyöt alkoivat 1894.
Täällä ei kyllästy!
Gallen-Gallelan
Sääksmäellä olo aikana valmistuu merkittäviä teoksia mm. Ad Astra,
Symposium, Conseptio artis ja maisemia mm. Huurteiset koivut,
Kevättalven hankia ja Kevät Rapolan harjulla. Vuosia myöhemmin maisema
Rapolan harjulta tallentuu Juseliuksen mausoleumin freskoon Kevät
(1903).
”Aikaisin lähtivät jäät, kun
eilen lähtivät. Olin Viikan kanssa niitä takaa-ajamassa järvellä ja
loikoilimme sitten keskustellen jylhällä kalliolla hiljaisen, keväisen
illan ympäröivänä. Vanajan ja Kolhon selät sinersivät kimakasti,
käppyrämännyt loistivat iltaisen auringon kultaamana, koivunlehdet
puhkesivat näkyvästi, satakieli kertoi ja lämmin ja hiljainen oli ilma.
Koivulehdet puhkeavat ja
sinivuokot ihailevat päät kallellaan ihanuutta. Täällä ei kyllästy.
Täällä päinvastoin päivä päivältä ilmantuu uutta kauneutta luonnossa,
maailmassa ja ajatuksissa. Täällä kaikki, mikä on olemassa, kertoo
uusia, kauniita tarinoita, ja ne kummalliset pitkät huokaukset, jotka
ilman halki kulkevat, muistuttavat, että on paljon vielä olemassa
kaunista, tuntematonta, joista emme voi saada tietoa kuin aavistuksien
kautta.”
Akseli Gallen-Kallela Sääksmäellä 28.4.1894
© Tiina Kuivalainen
Lähteet:
Gallen-Kallela, K. 1992. Isäni Akseli Gallen-Kallela.
Martin, T. Sivén, D. 1984. Akseli Gallen-Kallela, elämänkerrallinen rapsodia.
Kuuliala, A. 1992. Hohteessa menneiden kauniiden kesien.
Martin, T. Sivén, D. 1984. Akseli Gallen-Kallela, elämänkerrallinen rapsodia.
Kuuliala, A. 1992. Hohteessa menneiden kauniiden kesien.