14.2.2017

Keltaista hullutusta

Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että kaiken pitäisi olla keltaista! Haluan keltaisen villamaton ja -paidan, keltaisen kynttilän pöydälle tunnelman tuojaksi, keltaisia raitoja hiuksiin, keltaisen toppatakin ja mitä vielä? En keksi. Ehkä keltainen torppa :)

Keltainenkeltainenkeltainen - eltainen -tainen - nen. Se on nyt suosikkivärini. Värillä on väliä niin kuin tiedät! Värit vaikuttavat olo- ja mielentilaan. Keltainen mielletään iloiseksi, positiiviseksi ja energisoivaksi väriksi. Se piristää ja kohottaa tunnelmaa! Keltainen on sopii luovaa ja ajatustyötä tekeville, koska väri lisää keskittymiskykyä ja aktivoi keskushermostoa. Keltaisen värin ympäröiminä kehomme vapauttaa serotoniinia, joka lisää onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta aivoissa.

Värit ovat osa arkielämämme symboliikkaa. Värit ovat myös kulttuurisidonnaisia. Autoilijat tietävät, että keltaisissa liikennevaloissa jalka etsiytyy jarrulle. Monet keltaisen ja oranssin yhdistelmät ovat liikenteessä yhtä kuin kielto- ja rajoitusmerkit. Jos väitin, että keltainen väri on positiivinen ja iloinen väri, voi se olla jossain muualla aivan jotain muuta. Toisella puolella maapalloa, Burmassa, keltainen on surun väri. Polynesiassa se liitetään jumaluuteen ja kuninkaallisiin.

Väri on liikettä, ja jokaisella värisävyllä on oma aallonpituus. Väri on auringosta tai muusta valonlähteestä tulevaa sähkömagneettista säteilyä. Värien havaitsemiseen tarvitaan valoa, heijastava kohde ja silmä. Muistat varmaan miten koulussa valo heijastettiin prisman avulla? Seinälle heijastui värin spektri.

Museoiden näyttelymestarit kiinnittävät huomiota myös värilämpötilaan. Sen mittayksikkö on kelvin. Olet varmaankin huomannut, että vaihdettuasi hehkulampun halogeeniin valon väri muuttui lämpimästä kylmäksi? Lampun vaihdon yhteydessä värilämpötila muuttui, joka muutti myös tilan tunnelmaa. Värillä ja valolla on siis väliä! Museoiden valaistus vaikuttaa näyttelykävijän viihtyvyyteen, teoksen säilyvyyteen ja sen esillepanoon. Näyttelyn valosuunnitelma on yhtä tärkeä osa näyttelyä kuin tekstit tai esineistö. Näyttelyvalaistus viimeistelee näyttelytunnelman ja kohdevalaistuksella nostetaan esille näyttelyn harvinaisia, tärkeitä tai muuten merkityksellisiä esineitä tai tekstejä. Näyttelyvalaistuksen yksinkertainen ohjesääntö on valaise kohde, älä ympäristöä!

Mutta takaisin tärkeään teemaan eli keltaiseen :) Tällä hetkellä inspiroidun myös keltaisista taideteoksista. Kotimaisista suosikkejani ovat Raili Tangin ja Rafel Wardin maalaukset. Nanna Suden, Ulla Rantasen, Mari Rantasen ja Maaria Oikarisen teoksissa on myös sitä jotakin mistä pidän. Eikä sovi unohtaa Vincent van Goghin keltaisia auringonkukkia!

Kuvasin tänään päivänvalossa kodin keltaisia höpötyksiä, ja niistähän tulikin ihan hauska kooste. En ole kuvankäsitellyt niitä. Täytynee hankkia kotikoneelle Photoshop.

Loppuun keltainen runo :)

Symphony in Yellow

An omnibus across the bridge
Crawls like a yellow butterfly,
And, here and there, a passer-by
Shows like a little restless midge.
Big barges full of yellow hay
Are moored against the shadowy wharf,
And, like a yellow silken scarf,
The thick fog hangs along the quay.
The yellow leaves begin to fade
And flutter from the Temple elms,
And at my feet the pale green Thames
Lies like a rod of rippled jade.

- Oscar Wilde

Lähteitä
www.coloria.net/kulttuurit/terapia.htm
askelterveyteen.com/varien-psykologia/
www.maailmankuvalehti.fi/2007/6-7/pitkat/kaiken-maailman-varit

Kuvakaappaus Wikipediasta.







18.1.2017

Perunanenät Amsterdamissa

Arvaapa, miltä tuntuu tavata yksi taidemaailman mestareista ja kauneimmista perunanenistä? Se tuntuu henkeäsalpaavalta ja ihmeelliseltä! Rembrandt van Rijn (1606 - 1669) asui vuosina 1639 - 1658 Amsterdamissa kolmen kanaalin risteyskohdassa Jodenbreestraatilla sijaitsevassa talossaan. Elokuussa 2016 reissasin paikan päälle tutustumaan pottunenän kotiin.

Rembrandtin tunnetuin teos Yövartio (1642) on esillä Rijksmuseossa. Se on kieltämättä komea teos, jota ei voi olla ihastelematta. Tämä ryhmämuotokuva on paikallisen ampumaseuran tilausteos, jossa taiteilija kuvaa ryhmän lähtöä juhlaparaatiin. Rummut pärisevät, liput liehuvat, ryhmäläiset hakeutuvat juhlakulkueen muotoon, koirat haukkuvat, kapteeni ja luutnatti jakavat viimeisiä ohjeita. Maalaus on valon ja varjon, värien ja tummien sävyjen, juhlaan lähdön dramaattinen tulkinta. Teos on mestarillinen, ja arvostan taiteilijaa kovasti, mutta minuapa viehätti enemmän Rembrandtin muut tuotanto. Nimittäin hänen omakuvat. Siksi käynti Rembrandtin kotimuseossa teki minuun, itäsuomalaiseen perunanokkaan, niin suuren vaikutuksen.

"Kopkop, saako tulla peremmälle?" kuuluu oven takaa. "Kuka siellä?" kysytään. Käsi käy kurkkausluukulle, ja tuttu vieras päästetään odotustilaan. Vieras istahtaa odottamaan ja tutkii huonetta katseellaan: huonekalut ovat tyylikkäät ja oman aikansa ensiluokkaista käsityötä, shakkikuviollinen lattia on marmoria ja seinät on ripustettu täyteen taidetta. Rembrandt oli saapunut kaupunkiin kahdensan vuotta aiemmin. Tässä ajassa hän oli saavuttanut merkittävän aseman Amsterdamin taidekentällä. Talo eliittialueella melkeinpä opettajan naapurissa riitti kertomaan kuinka hyvin taiteilija oli menestynyt. Rembrandt tapasi vieraat, taiteenostajat ja tilaustöiden mallit kodin ensimmäisen kerroksen vastaanottohuoneessa. Heille tarjottiin lasillinen viiniä. Komea takka lämmitti ja tila täyttyi kauniista, keltaisesta valosta.

Tuntuiko sinustakin, että olisit tehnyt aikamatkan museoon? Minulle museovierailu on liikuttava kokemus, ja siksi haluan palata aina vain uudelleen museossa koettuihin elämyksiin. Rembrandt van Rijnin muotokuvat ovat aina koskettaneet minua. Ilmiömäinen taito vangita kuvattavan olemuksesta, katseesta ja tunnetilasta kankaalle SE olennainen ja siihen päälle vielä tekninen taituruus, chiaroscuro eli valohämy ja materiaalien käsittely. Katsoessani hänen omakuviin tuntui kuin katsoihin elävää ihmistä. Ja tuohon päälle se sympaattinen perunanenä!

Rembrandt asui osoitteessa vuosina 1639 - 1658 ja koki siellä rakkautta ja surua, menestymisen riemun ja menettämisen ahdistuksen. Vaimo Saskia, joka on yksi Yövartion malleista, menehtyi 1642 ja perheen neljästä lapsesta kolme menehtyi pieninä. Ja, jos tuossa ei jo ollut surua kerrakseen, teki taiteilija konkurssin 1658. Talo ja tavarat menivät vasaran alle, ja perhe joutui hetkellisesti taloudelliseen ahdinkoon. Huutokaupan inventointilista vuodelta 1656 on ollut museolle tärkeä informaation lähde, jonka perustella museo on voitu rekonstruoida aikalaistaloa ja taiteilijan kotia vastaavaksi. By the way, talon kauppahinta oli 13 000 guldenia, jota taiteilija lyhensi erissä. Huutokaupassa kasaan saatiin 11 000 guldenia..

Itse talo on rakennettu/valmistunut 1606 tai 1607. Parikymmentä vuotta myöhemmin rakennukseen valmistui toinen kerros ja julkisivu uudistettiin. Talo on ollut koko ajan asuttuna ennen kuin se vuonna 1911 avattiin restauroituna ja museoituna. Lue lisää talon historiasta

Kotimuseon sydän on taiteilijan ateljee ja grafiikan paja, oppilaiden työtilat ja taidekabinetti eli veistosten ja omituisten esineiden kokoelmatila. Taiteilijalle itselleen se oli inspiraatio tila, jossa Rembrandt säilytti esineiston lisäksi taidekirjoja. Kirjat ja printit käsittävät yli 8 000 teosta. HUH! Ääniopastuksen johdattama museovieraan reitti kulkeen alakerran keittiön kautta pikkuportaita pitkin muihin kerroksiin päätyen näyttelytilaan, josta pääsee takaisin lipunmyyntiin ja yleisötiloihin. Paikka on kerrassaan söpö! Ääniopastus kertoo kaiken oleellisen mitä peruskansalaisen tarvitsee talosta tietää.

Ota lipunmyynnistä mukaan ääniopastus ja varaa aikaa katsoa alimman kerroksen dokkari! Museossa on esillä myös nykytaidetta, mahdollisuus osallistua työpajoihin ja luentoihin.

Kiertele samalla Waterloopleinmark ulkoilmakirpparilla ja poikkea kasvis-sopalla Soup en Zo:ssa. Tervemenoa pottunenän vieraaksi! Nauti!

Museum Het Rembrandthuis
The Rembrandt House Museum
Jodenbreestraat 4
Avoinna joka päivä 10 - 18
Liput 13 / 10 / 4 €
















Etsaus, 1654. "It's damed cold." "That's not."