Taidekylpy

Outi Ahon robottipallot Eiväthän robotit itke?

Tuomas Norvio Tilassa-mediaperformanssissa soittamassa
suurella kosketusnäytöllä - rajua!

Palkitun Sami Pennasen moniosainen teos koostui pienistä
yksittäisistä teoksista, valokuvista, piirroksista etc.

Hanna Vahvaselkä ja Väinö

Iiu Susirajan Al dente ja Älä suo mun eväitä sarjasta Hyvä käytös.

Ilkka Virtasen Sankari.

Tampereen taidekeskus Mältinrannassa oli 16.11. asti esillä TAITEILIJAT 2010 -näyttely, joka jatkuu 5.12. saakka vielä TR1 Taidehallissa ja Galleria Nottbeckissa. Näyttely on Suomen taiteilijaseuran 115.vuosinäyttely ja se vuorottelee NUORET (alle 35 vee) näyttelyn kanssa. Näyttelykokonaisuudessa on ollut esillä lähes sata teosta 72:lta taiteilijalta. Huh - mikä urakka! Esillä on koko tähän hetkisen nykytaiteen kirjo - ihanaa. Minun taidenälkään riitti kierros syksyisenä sunnuntaipäivänä Mältinrannassa ja Galleria Nottbeckissa. 

Satuin erinomaiseen aikaan Nottbeckiin, jossa näin ja koin jotain todella mielenkiintoista! Nimittäin Merja Niemisen ja Tuomas Norvion Tilassa -mediaperformanssin. Tilassa soitettiin ja maalattiin suurella kosketusnäytöllä! Norvio oli suunnitellut musat ja Nieminen animaation ja koodauksen. En osaa puhua oikeilla teknisillä termeillä, mutta esityksessä isolle pleksiselle kosketuspinnalle heijastetaan videotykillä ja pintaa koskettamalla saa aikaa ääniä ja liikkuvaa kuvaa. Kuvaa ja ääntä pystyi valitsemaan erilaisista demoista ja yhdistää niitä keskenää. "Teknisesti tämä toimii siten, että otetaan läpikuultava pleksi, videotykki, videokamera, joka näkee vain infrapunavalon, infrapunavalo, äänimonitorit ja tietokoneita. Valoalue jaetaan kahteen osaan, projisoinnin alueeseen ja pleksin valaisualueeseen. Pleksi valaistaan infrapunavalolla ja sitä kuvataan kameralla. Kameran läpi käytetään softaa, joka tunnistaa blobeja, eli käden kokoisia alueita valaistun pleksin läpi." Lukekaa taiteilijoiden blogista lisää! 

Karjaismuijana minuun teki mieli vetää Outi Ahon itkuvirsipallon äärellä omaa itkuvirttä. Eiväthän robotit itke?  teoksen äärelle piti kuuloaisti herkistää äärimmilleen ja aluksi luulin, että voin vaikuttaa omalla liikkeellä pallojen liikkeeseen, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Hitaasti ja vähän liikkuvat pallot itkivät - "..tätä teosta varten tehtyjä itkulaulujen esittäjien omista henkilökohtaisista aiheista syntyneitä." Seurasin muita näyttelyvieraita ja valitettavan harva jaksoi seisahtaa teoksen äärellä pidempään. Lisää teoksesta taiteilijan nettisivuilta

Yksityiskohta Jukka Hautamäen teoksesta Magnetism.

Jukka Hautamäen Magentism rakentui kaarenmuotoisesti vanhoista vhs-kaseteista. Taiteilija puhuu pelkkää asiaa - kyllähän me tiedetään mikä magneetti telkkarit, videot, dvd:t ja netti ovat. Ja kaikki on varmaan huomannut kuinka paljon kirppareilla on hylättyjä vhs-kassuja! Media- ja kulustuskriittinen teoksen sanoma tuli selväksi. Tutustuu taiteilijaan tästä

Yksityikohta Väinöstä.

Mältinrannan näyttelystä haluan poimia kaksi teosta: Hanna Vahvaselän Väinön ja Ilkka Virtasen Saknkarin. Molempien teosten materiaalina oli käytetty puuta, ja mun olis heti tehnyt mieli lääppiä teoksia. Puu on niin lämmin ja kotoinen materiaali! Mikkeliläinen Vahvaselkä on 'tuttuja' minun Mikkeli-ajoilta, ja hän on yksi niistä naistaitelijoista, jonka ilmaisusta ja tekemisen meiningistä pidän paljon. Vahvaselkä kaivertaa, kovertaa, maalaa puuta kertoen arkisista askareista ja ihmisten välisitä kohtaamisista. "Taiteellinen työni on yhdistelmä erilaisia perinteisiä käsityömenetelmiä ja nykytaiteen vaihtelevaa kieltä." Kurkkaa tänne niin tiedät lisää. Ilkka Virtasen Sankari on vaan niin hellyttävä, että oksat pois!  Kangasalla vaikuttavan taiteilijan kuvagalleriaan kannattaa tutustua. Tämän näyttelykierroksen jälkeen oli hyvä ja raikas olo! Kiitos taiteilijoille!

Yölliset vieraat

Tämän tunnistaa kaikki!

Hiirulainen

Puistossa aamukävelyllä

Unelma

Unelmat eli äitini ja enoni Honda Dream -70-luvun alussa.

Kesäisiä unelmia!

Hiirulainen

Jouluenkelien, -hiirulaisten ja -pupusten kuosit.

Useiden tuntien jälkeen...

Jee - valmis!

Olen jouluihmisiä. Mutta lahjat valmistuvat aina viime tingassa - tai ei ollenkaan! Yleensä pursuan ideoita, mutta saan aikaseksi toteuttaa vain muutaman...Liekö muilla samoja fiiliksiä?? Tällä kertaan otin varaslähdön jouluun tilaamalla Tildan Satumainen talvi -ompelu- ja askartelukirjasen, hain joululahjaenkeleihin, -hiirulaisiin ja -pupusiin kankaat ja ryhdyin hommiin! 

Olipa kerrassaan mukava ompelukokemus! Valitsin eläinrakkaana toteutettavaksi ison hiirulaisen. Ison siksi ettei tarvitsisi näperrellä liikoja, mutta tämä kaveri olikin vaativaa sorttia! Täytynee myöntää, että muutama kirosananen lipsahti. Mutta syy oli lähinnä se, että isot fiskarsit olivat kadonneet taivaan tuuliin! Kirosin siinä samalla miehenkin, mutta kuinkas ollakaan - ihan itse olin laittanut sakset eilen illalla jääkaappiin. No, niin, sakset löytyivät ja mieli parani. Kirjan ohjeet olivat selkeät, mutta sen verran sovelsin, että vaihdoin hiirulaisen korvien pehmukkeen fleeceen vanun sijaan. Silmät neuvottiin maalaamaan ja nenäksi ehdotettiin harsokangasta, mutta mustat nappisilmät tein villalangalla ja hennon hymyn punaisella puuvillalangalla. Uskallan väittää, että tälle kaverille kummityttöni haluaa syöttää herkkuja, ja langalla tehdyt yksityiskohdat kestävät paremmin pesua.

Dia de los muertos

Meksikolainen ofrenda eli lahjapöytä.

Kirjoitin syyskuussa surusta ja läheisen menettämistä (postaus: Enkeli lohduttaa). Suru ja menettämisen tuska ovat sellaisia tunnetiloja, joita jokainen meistä työstää omalla tavallaan ja omassa ajassa. Itse opin tokaluokkalaisena kuinka hauras ihmiselämä voi olla ja kuinka me ihmiset saamme olla täällä vain rajatun ajan. Uskon enkeleihin ja hitusen ajatukseen menneistä elämistä. Kerroin jo aiemmin miten minua on lohduttanut ajatus äidistä enkelinä ja hänen mahdollisuudestaan uuteen elämään. Saattaa kuulostaa hupsulta, mutta... Lohduttavaa on myös muistella yhteisiä hetkiä ja katsella valokuvia. 

Pyhäinpäivänä sytytän kynttilan äidin muistolle. Meidän suomalaisten Pyhäinpäivän 'juhliminen' on jäykkää ja ankeaa, eikä päivää juuri vietetäkään, mutta toisin on Meksikossa. Kuolleiden päivän eli El día de los muertos perinteeseen voi nyt tutustua Suomessa Helinä Rautavaaran museossa (28.10. –7.11.2010). Meksikossa katoliseen juhlaperinteeseen on sulautunut vanhoja tapoja ajalta ennen eurooppalaisten tuloa. Paikoitellen käydään vain hautausmaalla muistelemassa vainajia, mutta usein koteihin ja julkisiin tiloihin rakennetaan vainajien muistolle omistettuja ofrenda-lahjapöytiä. Minun äidin lahjapöydässä voisi olla paljon kukkia, ehkä valkoisia neilikoita ja vaalean punaisia ruusuja, kynttilöitä ja karjalaisan piirakoita sekä muita ruokaperinteeni herkkuja ja viiniä. Alttarilla tulee olla myös neljä maan elementtiä eli maa, tuuli, vesi ja tuli. Olet ehkä törmännyt calaceras azugar eli sokerisiin kalloihin, jotka ovat yksi päivän herkuista. Aikas rajun näköisiä! 

ps. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että lopetan tästä aiheesta julkisen 'retostelun'.