Pitkällä loikalla Australiassa - Great Ocean Road

Olin jo Suomessa päättänyt Australian matkani tärkein "kohde" oli roadtripata  Great Ocean Road  ja taapertaa osa sen vaellusreitistöstä Great Ocean Walk. Great Ocean Road on yksi maailman tunnetuimmista, ellei tunnetuin, maisemareitti, joka kulkee pitkin Victorian rannikkoa ja henkeäsalpaavia maisemia noin 250 km verran. Se on kaikkien aikojen road trippien kruununjalokivi ja yksi maan TOP5 -nähtävyyksistä. Virallisesti reitti alkaa Torquayn surffikaupungista, läheltä Melbournea, ja päättyy majesteettisiin, merestä kohoaviin 12 Apostolin maisemiin.

"Matka, jonka kaikkien pitäisi kokea kerran elämässään" oli aika paljon luvattu. Mutta totta se oli. Niinpä vain Kulhon tyttö koki elämänsä reissun: auringon, meren ja rannat; tuulen, sateen ja mutaiset vaellusreitit; kengurut, liskot ja nauravat linnut; auringon nousut, laskut ja itkettävän kauniit sellaiset; teltan kokoamiset, pakkaamiset ja kuivattelut; leirimuonan, rapisevat karkkipussit ja pikkunälän; näköalapaikat kallioilta, mereltä ja puskista. Ah ja voih, sanattoman kiitollinen kaikesta kokeneesta.

Great Ocean Road alkaa Torquayn surffikaupungista.

Yksi asia kannattaa uskoa heti alkuunsa - älä yritäkään survoutua reitille kesälomasesongin aikana vaan ajoita matkasi joulukuun alkuun tai helmikuulle (ja siitä eteenpäin). Great Ocean Roadin varrella on sekä syrjäisiä ja salaisia rantoja, jonne laiskimmat turistit eivät eksy, että todellisia turistirysiä, jotka elävät meidän kokemusnälkäisten kukkaroista.

Ja toinen asia, joka helpottaa matkan tekoa, on vuokrata auto. Vaelluspäivien aikana tapasin vain kolme rohkeaa ihmistä, jotka kantoivat kaiken tarpeellisen juomavedestä lähtien mukanaan, veljekset Belgiasta ja yhden jenkkipojan. Vaellusreitti on n. 100 km pitkä ja se alkaa Apollo Baystä ja päättyy 12 Apostolille. Meillä oli käytössä ystäväni neliveto eli nuoriin kundeihin verrattuna, reissumme oli silkkaa luksusta. Meillä oli yllin kyllin juomavettä ja varusteet sadepäivien varalle, fillaria ja mulla kolme kirjaa ;)

Ja tänne se päättyy - 12 Apostolia.

Matkan varrella on lukuisia eri tasoisia majoitusmahdollisuuksia, mutta meidän valinta oli kansallispuiston kattava leirintäalueverkosto. Telttapaikan on line -varaukset saattoi tehdä samana tai edellisenä päivänä ja osa leirintäalueista on maksuttomia. Australialaiset rakastavat retkeilyä ja luonnossa liikkumista. He myös kunnioittavat luontoa ja sen monimuotoisuutta. Jos meillä lapset opetetaan tappamaan sisällä liikkuvat ötökät, niin Australiassa ötökät kannetaan sinne minne ne kuuluvatkin eli ulos. Leirintäalueilta piti viedä omat roskat pois eli yleisiä roskiksia ei ollut. Ja se toimi! Pääsääntöisesti alueet joissa me yövyimme oli roskattomia. Eipä löytynyt teiden varsilta hylättyjä sohvia tai roskapusseja!

Neljäs vinkki - varaa kunnolla aikaa! Reitti ja maastot ovat oikeasti elämää suurempi kokemus. Minä rakastuin tuohon kaukaiseen maahan, mereen ja rannikkoon. Jotkut hupsut ajavat Great Ocean Roadin päivässä, ja se heille sallittakoon, mutta mie suosittelen, että ota aikaa ja elä päivä kerrallaan, jos se on mahdollista! Sinä tulet ihastumaan telttapaikkojen kenguruihin ja nauraviin kookaburriin.

Viides vinkki - tulen postaamaan tarkemmin rannoista, leirintäalueista ja alueen nähtävyyksistä. Pysy siis kuulolla! Me kiersimme reitin viikossa eikä todellakaan nähty kaikkea.... Täytynee siis ottaa uusiksi ;)

Yksi reitin majakoista on Cape Otway Lighthouse.

Näitä polkuja tallattiin. Yksin.

Yksi suosituimmista kuvausrannoista on Gibson Steps, 70 metrin pudotus ja 86 porrasta alas rantaan.

Great Ocean Roadin varrella voi kokea myös sademetsien lumon. Osa niistä on myös esteettömiä. 

"Parsakaalipuita" ja puskia.

Ei päivää ilman lammasta.

Rannikko tunnetaan myös Shipwreck coastina eli sen kivikkoisille ja arvaamattomille rannoille haaksirikkoutunut parisenkymmentä alusta 1850-luvun molemmin puolin. Henkilöt, jotka saivat surmansa ja löydettiin, haudattiin rannikolle. Kauniit viktoriaanisen ajan hautapaikat kertovat lohdutonta tarinaa niistä, jotka etsivät parempaa elämää Australiasta, mutta joiden elämä ei kauniilla mantereella alkanutkaan.

Pitkällä loikalla Australiassa - Maldon ja Daylesford, Victoria

Ennen kuin lähdimme karavaanimme kanssa kohti suurta ja kaunista Great Ocean Roadia, teimme päivän parin mutkan paikallisiin maisemiin. Ystäväni asuu Maldonissa, 150 km Melbournesta pohjoiseen, pienessä ja pittoreskissä kaupungissa, joka tunnetaan kullan kiiltoisesta historiastaan. 1850-luvulla paikka kuhisi kullankaivajia, vankeja, kiinalaisia ja englantilaisia. Kultaryntäyksen aikaisia tunneleita ja radan kappaleita, katoksia, uuneja ja kaivosten jäänteitä sekä muita rakenteita on alueella runsaasti. Jopa ystäväni tontilla on sadan vuoden takainen uunin pohja! Vuonna 2006 National Trust nimesi alueen yhdeksi parhaiten säilyneistä kultaryntäyksen alueista ja tuo tunnustus on mitä mainioin matkailuvaltti. Maldonin historiallinen suojelualue (Maldon Historic Reserve) on kävelymatkan päässä keskustan pääraitilta ja Maldonin paikallismuseossa voi tutustua alueen historiaan.

Suomalaisin silmin Maldon on kuin länkkärifilmistä! Pääraitin varrella on autenttisia 1850-luvun puu- ja tiilirakenteisia yksikerroksisia kauppa- ja majoitusrakennuksia, joissa edelleen toimii puoteja, vintagekauppoja, autokorjaamo, kahviloita ja hotelli.Tästä mielikuvasta puuttui vain paahtava aurinko, pölyävä raitti hevosen kavioiden alla, tomusta ja hiestä likaantuneet kaivajat. Tässä pikkupaikassa kannattaa siis oikeasti stopata!

Poikkea syömään Maldonin hotellin ravintolaan - kyllä, siellä käy kova kuhina varsinkin tiistaisin, kun pitsat on vain 12 $ - ja kahvilla Gold Exchange Cafe:ssa - kyllä, kaikkialla on tarjolla gluteenitonta ja LAATU kahvia - ota suunta kohti Tarrangowen näkötornia. Tarrangowen vuoren päälle hilattu rautarakenteinen näkötorni avattiin yleisölle jo 1920-luvulla. Näkötornin ylimmästä kerroksesta tarkkaillaan maastopaloja ja valitettavasti mekin todistimme yhden sellaisen roihuavan kilometrien päässä :( Ei varmaankaan tarvitse hehkuttaa kuinka upeat maisemat näkötornista oli! Iso peukku alueen on myös maksuttomasta leirintäalueesta. 

Viehättävään Maldoniin pääsee junalla Castlemainen kautta, mutta näppärämmin pääset liikkumaan vuokraamalla auton. Lähde huristelemaan Melbournesta Castlemainin kautta Maldoniin ja sieltä Daylesfordiin. Päivän aikan mittariin kertyy n. 300 km, mutta ne ovat varmasti sen arvoisia.

Ennen kuin hyppäät auton rattiin tarkista alueen mahdolliset maastopalot.

 

Aika on pysähtynyt Maldonissa ja se on ihana tunnelma se. Vanhat, alkuperäiset rakennukset ovat pääosassa tuossa pysähtyneessa tunnelmassa. Osa vanhoista ja alkuperäisistä mainosmaalauksista on maalattu uudelleen.

Australiassa arvostetaan ja ostetaan lähiruokaa ja -viiniä. Lähiruokatorit kokoontuvat viikottain ja käsityöläistorit kuukausittain. Helmikuussa osa käsityöläisten puodeista olivat kiinni.

Ihastuttavat viktoriaaniset terassit ovat osin alkuperäisiä. Niin kuin tässä söpössä talossa.

Pääkadun varrella on paikallinen hotelli ja pubi, josta saa myös gluteenitonta pitsaa.

Keliaakikkona kiittää! Australiassa saa gluteenitonta kaikkialta. Love it!

Tarragowan näkötorniin kipuaminen oli siedettävää vaikka minulla on korkeanpaikan kammo.

Näissä maisemissa sain matkustaa kuukauden verran. Niin kiitollinen.

Pitkällä loikalla Australiassa - Highway is my Disco!

Syyskuussa tuli mitta täyteen Suomen syksyä, tulevaa talvea ja työkiireitä. Olin kesällä käynyt Bremenissä Raikun halpislennoilla ja Berliinissä elämäni ensimmäistä kertaa, mutta minkäs teet - matkalla on päästävä ja sillä sipuli. Syyskuussa sain kutsun Australiaan ja asia oli sillä selvä. Minua ei tarvinnut kahta kertaa pyytää kylään.

Varasin lennot Finnairilta 1190,-. Lentoreitiksi (meno) valikoitui Helsinki - Hong Kong - Melbourne ja matka-ajaksi 21 h kahden tunnin vaihdolla Honkkarissa. Syyskuussa halvimmat menot olisi saanut 900 eurolla, mutta matka-aika olisi venynyt 30 tuntiin. Pidin matka-aikaa liian pitkänä ja raskaana ja siksi valitsin Finnairin lennot. Paluulento Suomeen oli Singaporen kautta.

Olen aina tykännyt lentää Finnairilla hyvän palvelun vuoksi, mutta tällä kertaa sappi kiehui. Keliaakikkona ja 20 vuotta kasvisyöjänä jouduin uuden tilanteen eteen. Finnairin mannerten välisiin lentoihin kuuluu kaksi maksutonta ateriaa - jee - mutta matkustaja voi valita vain yhden erikoisruokavalio: gluteenittoman tai kasvisruuan. EI siis molempia. Iso miinus! Finnair erikoisruokavaliopolitiikka ei mennyt mulle kaaliin ja yritin sekä soittamalla ja chattaamalla saada itselleni oikean ruuan. Ei onnistunut! Vaihdoin kuulumiset toisen keliaakikon, Ausseista juuri palanneen ja ruskettuneen ystäväni kanssa, joka neuvoi minua valitsemaan gluteenittoman aterian. Vaikka pääruoka olisikin kana tai liha, voisin syödä ainakin sämpylän ja jälkkärin. Se oli hyvä neuvo, :) En menehtynyt nälkään, hahahha.

Finnairin Airbus 350 oli mitä miellyttävin lentokokemus. Economy luokassa on 11 tuuman näytöt, josta pystyi katsomaan elokuvia koko matkan ajan ja mikä siisteintä - koneen rullaamista kiitoradalla ja nousua! Lentoajaksi valitsin iltapäivän, koska ensimmäinen pätkä olisi yhdeksän tuntia eli aikataulun mukaisesti Honkkarissa oltais aamuyöstä klo 02. Kävi kuitenkin niin, että lennolle boardattiin ajoissa, mutta perkuleen lumimyrsky sotki aikataulun niin pahoin ja vain yksi kiitotie oli käytössä. Kone nousii ja laskeutui kaksi tuntia myöhässä. Melbournen kone ei odottanut Honkkarissa eli sain sitten ekalla mannerten välisillä lennoilla maistaa kentällä hengailua (7 h). Paikallinen lentokenttävirkailija oli vastassa kaikkia Melbourneen lentäviä, ja minut bookattiin Qantasin Airwaysin aamulennolle. Ystävällinen kanssamatkustaja sai tingittyä minullekin pääsyn loungeen, mikä oli luksusta: sain syödäkseni ja parasta - kahden tunnin unet pehmoisella sohvalla.

Honkkarista Melbourneen lensi melkein 12 tuntia, mutta matka tuntui lyhyemmältä. Ehkä sain nukuttua paremmin, mene ja tiedä. Ennen kuin pääsin koneeseen mulle ilmoitettiin, että minulle EI ehkä olisi gluteenitonta ruokaa! Voitte vain kuvitella, että olin pillastua, mutta kaikki kääntyi parhain päin.

Kaiken kaikkiaan lentoihin tuhraantui 28 kallisarvoista tuntia! No ei sen väliä, koska kentällä vastassa oli ystävä ja edessä oli 30 kallisarvoista Australiassa. Lähdettiin Melbournesta kohti Great Ocean Roadia eli meren äärelle vaeltamaan ja pulikoimaan - The highway is my Disco!!