26.2.2019

Pitkällä loikalla Australiassa: Eka hike

Ekaan vaellusaamuun oli kihelmöivää herätä - aallot löivät Blanket Bayn rantakiviin ja matkakaveri kuorsasi. Samoihin ääniin oli myös nukahtanut :) Aamulla jaloissa poltteli - eka 12 km vaellus oli edessä! Mahtavuutta! Kävelin yksin, omaan tahtiin ja tallensin omalle kovalevylle kokemukset, joihin on haikean ihana palata vuosi matkan jälkeen. Blogin kirjoittaminen on taas jäänyt päivätöiden takia, mutta nyt tuli taas tarve kirjoittaa ja muistella reissua. Matkan vuosipäivänä olen yhtä ihmeissäni reissusta kuin mitä olin paikan päällä. Minä täällä - Ausseissa! Mahtavaa!!!

Pieni poukamaranta Blanket Bay oli jonkun iso matkaoppaan mukaan "piilotettu helmi" ja pitihän se paikkansa! Ranta oli kuin kivi"peittojen" =blanket /laattojen peittämä. Pehmeästä rantahiekasta kohoavat kivipaasilaatat olivat aaltojen pyöreiksi muotoilemia. Niissä oli kiva istuskella ja aistia merta, mutta iltauinnilla ne olivat arvaamattomat - liukkaat ja hankalat ylittää. Blanket Bayn ranta on vain parisen sataa metriä pitkä ja sinne oli huuhtoutunut mitä kummallisimpia leviä, joita ihmettelin samalla, kun huokailin kaikkea kauneutta, meren  ja lintujen ääniä!

Blanket Bayn kivipeitot

Tällä rannalla on käpsytellyt muitakin kasvisyöjiä kuin minä - nimittäin dinosauruksia! Rannikolla on ns.  Dinosaur Cove, luola, josta on tehty arvokkaita paleontologisia aarteita mm. Leaellynasaura amicagraphica -kasvisyöjän hammas. "Lelly" hengaili rannalla n. 118–110 miljoonaa vuotta sitten :) Nykyisin alueella elää vain 600 mustapäätylliä, joiden pesintäajan elokuusta helmikuulle toivotaan leirintäalueen käyttäjien kiinnittävän erityistä huomiota. Pesivää lintua tai pesää ei saa häiritä, ruokaa ei sää jättää linnuille tai pienpedoille eikä jätteitä muutenkaan heitetä luontoon.

Blanket Bayn leirintäalue on pieni, vain 22 paikkaa + hikereiden telttapaikat, ulkohuussit ja nuotiopaikat. Telttapaikat oli sijoiteltu niin, että niissä oli yksityisyyttä. Juomavettä ei ole saatavilla eikä täälläkään ole yleisiä roskiksia. Suihkua ei ole, mutta sukellus valtamereen ajaa saman asian! Campperi- ja/tai telttapaikka varataan ja maksetaan paikallisen metsähallituksen verkkopalvelun kautta (n. 30 AUS).

Osalle Otwayn kansallispuistoon on levinnut Cinnamon Fungus (Phytophthora cinnamomi), joka on mikroskooppinen maaperän aiheuttama taudinaiheuttaja. Se hyökkää ja tuhoaa kasvinjuuritasoja aiheuttaen kasveja kuolemaan veden ja ravinteiden puutteen vuoksi. On siis erittäin tärkeää auttaa vähentämään uusien infektioiden leviämistä!! Ennen reitille siirtymistä jalkineen puhdistetaan (desinfioidaan ja harjataan) Blanket Bayn puhdistusalueilla, joita oli reitin varrella muutamia.



Ensimmäinen näköalapaikka

Blanket Bay - Cape Otway -vaellusreitti on loistavasti kyltitetty eikä tällekään pätkälle tarvita muuta matkaan kuin hyvät jalkineet, juomista ja päähine. Reissukaveri jäi pakkamaan leiriä kasaan ja ajoi odottamaan Otwayn majakalle. Reitti kiemurtelee puskissa ja rantaa pitkin. Mulle jäi erityisesti mieleen ensimmäinen näköalapaikka, nokkasiilen kohtaaminen, perhosmetsä, vaihteleva kasvillisuus, tuulen tuiverrus ja meren pauhu. Ah - ihanuutta aisteille! Mukava, sopivasti vaihteleva ja innostava vaellusreitti. Meren äänet kuuluivat koko ajan eikä ruuhkaa ollut. Sain olla itsekseni ja edetä omaa tahtia, oli kaunista ja kaikki nii-iin erilaista kuin Suomen metsissä. Kepeä ja kiva reitti, helppo kohde keskikuntoiselle ja keski-ikäiselle museo- ja karkkiaddiktille.

Perillä minua odotti todellinen turistirysä, nimittäin Otwayn majakka. Mutta siellä on myös kaikki tarvittava: veski, ravintola, museo, opastettuja kierroksia eri kohderyhmille, majoitusmahdollisuuksia, jne. Majakka on Australian vanhin säilynyt ja sen ensimmäiset valot syttyivät 90 metrin korkeuteen vuonna 1848. Tämän terhakan majakan ohi ovat kulkeneet tuhannet siirtolaiset, vangit ja valaat. Majakalle pääsee vain pääsymaksun lunastamalla ja paikka on avoinna ympäri vuoden.

Alueella on paljon kiinnostavaa historiaa! Merenkäynti on hurjaa ja rannikkoa sanotaankin shipwreck coastiksi eli haaksirikkorannikoksi. Aivan majakan vieressä on hautausmaa, jossa oli yli sata vuotta vanhoja hautapaikkoja, erityisesti lasten hautakivet koskettivat.

Jos kiinnostuit, lue myös muut käytännön vinkit täältä.  Täältä matka jatkui kohti legendaarista Johanna beachiä. Let's go surfing now, everyboby's surfing now!


Matkalla kohti Otway majakkaa.