Heinä- ja elokuu ovat Lidon sesonkiaikaa. Meidän porukka päätti reissata sinne ennen kuin koulut loppuivat eli touko-kesäkuun vaihteessa. Kauden alussa kaupungin palvelut olivat niukat, mutta riittävät. Vasta vilkkaan sesongin alkaessa kaupungin kaikki kahvilat, ravintolat ja välinevuokraamot ovat avoinna. Kaupunki on mainio paikka opetella italian alkeita, mutta toki englannillakin pärjää. Lidossa on niin kuin kaikissa muissakin rantakaupungeissa sekä maksullisia sekä ilmaisia ranta-alueita. Maksullisesta alueelta vuokrataan rantatuoli ja -varjo, jota vastaan saa mm. lapsille ilmaisen lastenvahdin nimittäin hengenpelastajan. Siskoni hoiti lastenhoitoongelmat tyylikkäästi ottamalla minut mukaan kahden viikon Italian matkalle :) Sopii mulle! Minähän rakasta reissaamista - ja kummilapsiani.
Parasta mitä rantakaupunki on tarjota on tietenkin puhtaat ja turvalliset rannat. Rannalla voi pelata, etsiä simpukoita, köllötellä ja ottaa aurinkoa, kaivautua hiekkaan ja hoitaa ihoa, lukea ja torkkua. Jos olo tuntuu todella aktiiviselta ja kiinteältä, voi rannalta vuokrata surffilautoja ja leijalautoja. Minulle riitti pelkkä temmellys kummilasten kanssa ja lekottelu. Kahden viikon lomamme alkoi parin päivän Rooman. Tutustuimme myös Tarquiniaan ja Toscanan alueeseen autoillen.
Lidosta
Kätevään pikkukaupunkiin on kätevä tulla. Pitkin Välimeren rantaa mutkittelevalta moottoritieltä E80 nouset SP44:lle, joka vie ohjaa kaupunkiin, ja juna Rooma-Pisan välillä pysähtyy Tarquinian asemalla kerran tunnissa. Rooman Terminin päärautatieasemalta matka kestää 1,5 tuntia eikä se ole hinnalla pilattu (meno 6,90 2.lk). Lipun ostaminen automaatista on yhtä helppoa kuin Suomessa, ja huomio - ostettu lippu on leimaamattomana voimassa pari kuukautta. Uuvuttavan Rooma päivän jälkeen on huojentavaa päästä lillumaan meriveteen ja illalliselle paikalliseen rantaraflaan Falcioniin. Suosittelen ravintolaa kaikilla makunystyröilläni! Superhypermainio merellinen menu, ja tarpeeni gluteenittomasta ruuasta huomioitiin erityisen hyvin. Kokki on keittänyt soppaa vuodesta 1955. Rispektii!
Kun rannalla köllöttely alkaa kyllästyttämään, kannattaa hypätä paikallisbussiin. Siellä kokee pienen kaupungin ja paikallisten joustavan ja mutkattoman asenteen. Bussiin voi nimittäin nousta miltä tahansa kadun kulmasta ja hypätä pois vinkkaamalla kuskille oman kadun nimen. Bussi mutkittelee rautatieaseman ja kahden kaupungin (eli Lido di Tarquinian ja Tarquinian) väliä kerran tunnissa. Matka maksaa euron ja kestää n. 20 min. Paikallinen päättäri on keskiaikasen kaupungin sydämessä. Olalalaa! Mikä tunnelma ja tuoksu kaupungissa onkaan - sekoitus tuhatvuotista historiaa ja nykyaikaa, italialaistan muotia ja katukuteita, kahvin ja italialaisten rouvien parfyymin tuoksu, sekoitettuna mereltä puhaltaviin tuuliin.
Lidoon
Kaupungissa on kesäkuun alussa uinuva tunnelma. Vapaita vuokrattavia asuntoja on paljon. Jos ei kaipaa luksusta ja tyytyy perustason huoneistoon yhdellä kylpyhuoneella, saa asunnon vuokralle kahdeksi viikoksi reipppaasti alle tuhannella eurolla. Huoneistoihin kuuluu useimmiten mm. kaksi patiota, keittiö, olohuone ja kaksi-kolme makuuhuonetta (makuupaikkoja 6-8 hlölle). Vesi ja sähkö kuuluuvat vuokraan. Laskeskelin, että meidän seitsemän hengen porukka maksoi majoituksesta
13 €/yö/hlö. Meidän kotikadun varrella (Viale Mediterranio) oli Hotel Torraccio, kolmen tähden hotelli, joka vaikutti tähtiluokitukseen nähden laadukkaalta.
Minä, joka hulluna ravaan lomalla museoissa ja nähtävyyksissä, huomasin vetäväni Lidossa makoisasti lonkkaa. Lido, Lidosta, Lidoon - iho, ihosta, iholle. Kaupunki heitti minun päälleni rentouttavan kerroksen lempeää ja rentouttavaa unihiekkaa! Ennen kuin sain silmistäni pestyä unihiekat eli aamuuinnin merivedet ja juotua tujakat ekspressot, huomasin jo kauppojen laittavan ovet säppiin. Siis iso huomio - Italiassakin vietetään siestaa! Yleensä 13.30-17.00. Mutta hei, sehän vain tarkoittaa pakko mennä rannalle lukemaan ja uimaan!
