BSA - for fun - for sport - for livetime

Vaarallinen Bond tyttö!

Tässä on tyyliä!

Etsiskelin netin syövereistä vanhoja Bsa -julisteita. Kärkikaartiin nousi ehdottomasti uhkea Bond tyttö Sue Linden, joka poseerasi -60-luvun mostkarimainoksissa. Neiti toimi mallina Lontoossa ja Jenkeissä.  Postereita voit tilata http://suelinden.com/index.html 
One hot sexy mama!

Julkkuja lisää:
http://www.classicbikes.biz/index.htm 
http://www.classic-motorcycles.co.uk/index.shtml

Flamencotähtiä Tampereella

Antón Jimenez

Viime lauantaina meinasi tunnit loppua kesken, kun päivää piti mahduttaa niinkin ihania asioita, kun moottoriurheilua, flamencoa ja juhlimista! Tampereen Maailman tangon festariohjelmaan kuuului flamencopläjäys, kun Pakkahuoneen lavalla nousi tähti Antón Jimenez, kitaristi, ja velipoika Nino Jimenez,perkussiot. Jäyhä suomalainen kansa syttyi hitaasti, mutta varmasti. Harmittelin ainakin itse, että aika loppui kesken, kun Tuomari itse puski päälle ts. oltiin aikataulussa jäljessä eikä encoren encorea voitu taputta ja tömisyttää... 

http://www.myspace.com/antonjimenez

Upean tanssijan Triana Cortésin seurasta olisi voinut nauttia pitempäänkin! Tämä kaksikymppinen nuori nainen on 'phenomenal'! Triana on syntynyt Barcelonassa vuonna 1990 ja tanssinut viisi vuotiaasta lähtien äitinsä koulussa. Mutta mitä muuta voi odottaa kuin tähtiaineista? Isä on flamencokitaristi Miguel Cortés ja äiti bailaora La Salinera. Triana tanssii poikkeuksellisesti housuissa hyvin miehisesti! Triana tanssii Familia Sanchez Cortes ryhmässä. Ayayayayay! Olipahan taas ihana keikka!

http://www.myspace.com/triana-cortes

http://www.antoniodeveronica.com/familiasanchezcortes.php

Paukkurauta lauloi

Kovalla tunteella ja sisulla!

Yksi tekee muut tuumii.

Varikkomaskotti

Kaikki eivät päässeet maaliin asti.

Aurinko paistoi ja vettä satoi.

.. Kaahaan kahinoissa! 

Katso runsaat kuvalinkit
http://ronniedee.1g.fi/kuvat/Events/Kaanaan+kahinat/

http://stomp.galleria.fi/kuvat/Kaanaan+Kahinat/Kaanaan+Kahinat+-10/

http://www.auvo.kuvat.fi/kuvat/Motocross_Speedway/KaanaanKahinat+Nokialla+2010/

Väriä piähän

Olen innokas kierrättäjä, yritän välttää turhia hankintoja ja käytän mieluummin ei-eläimillä testattua luontaiskosmetiikkaa. JOS luontaiskosmetiikassa ei ole sitä mitä tarvitsen, valitsen vähintäänkin ei-eläimillä testatun tuotteen. Tämä pätee mm. hiustuotteissa. Olen käyttänyt Laveran, Santen ja Raucshin hiuslakkoja ja muotovaahtoa, mutta en ole tullut tuotteiden kanssa sinuksi. Herbatint hiusväri on kuitenkin ylivoimainen! Värjätty tukka on kiiltävä, väri pysyy hyvin ja mikä parasta väriaine ei kirvele tai kutita hiuspohjaa. Ilmeisesti kaupasta saatavissa väreissä on useimmiten ammoniakkia, ja se ilmeisestikin kirvelee mun piässä niin, että tekee mieli repiä hiukset piästä - ja sitähän me emme halua. Herbatint on muutenkin miellyttävä käyttää, koska se on geelimäistä eli se on helppo levittää. Tämä on todellinen mainospuhe,heheh! Anyway - eilen oli se aika kuukaudesta eli tyvi umpeen ja taas on voi kulkea kylillä ilman lakkia - nice. Muita mun suosikkituotteita on Santen soft cream meikkivoide, Laveran Lips rasberry ja bronze huulivoiteet, joista tulee huulipunan ja -kiilteen väliltä kiva sävy ja kiilto sekä Dr.Hauschkan volume ripsiväri - ihan ykkönen. Ja kivointa on, että atooppinen ja herkkä iho kestää näitä tuotteita ja valinta on eettinen että ekologinen!

Enkeli lohduttaa

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli, 1903

Moonan kohtalo kirvoitti minut jälleen kohtaamaan surun moninaiset muodot ja kaipauksen vahvan tunteen. Rakas äitini kuoli 80-luvun alussa minun ollessani pikkulikka, ja se oli kamalaa. Se tunne ettei Äiti ole täällä jakamassa elämäni iloja ja suruja, antamassa viisaita ohjeita, tekemässä mun kanssa käsitöitä, shoppailemassa tai hölöttämässä puhelimessa tuntuu vieläkin niin kipeältä. Miten ihmistä voi kaivata niin paljon?! Miten pitkään voi surra? Lueskelin apua.infon artikkelia surusta ja siellä puhuttiin mm. siitä että suru ei tuhoa, vaan rakentaa ja eheyttää. Se on ihmiselle kuin kotelo perhoselle. Sen suojissa koemme kuin muodonmuutoksen ja voimme nähdä kaiken uudessa valossa. Minun suru tuntuu niin lohduttomalta ja loputtomalta. Itkeminen on minulle helppoa, mutta äidin kuolemasta puhuminen ei. Eniten minua lohduttaa ajatus siitä, että äiti on muuttunut enkeliksi, ja pitää meistä huolta enkelinä. Mutta kyllä minä mietin, että miltä äidistä on mahtanut tuntua jättää tämä elämä, mies ja lapset?

Lemmikkien menetykset on helppo hyväksyä ja surutyö on suhteellisen lyhyt. On ihanan huomata, että itkeminen ja suru vaihtuu kaipaukseksi ja iloksi siinä mielessä, että alkaa muistelemaan hauskoja yhteisiä hetkiä.

Osattaiskohan me jurot suomalaiset surra helpommin, jos mekin viettäisimme Pyhäinpäivää meksikolaisittain viettämällä aikaa läheisten haudoilla, kertomalla tarinoita kuolleista ja viemällä sinne lahjoja? Pitäisköhän kokeilla? Aiheesta lisää: www.diademuertos.com/index.html

Surutyötä

Pikkuystäväni, kääpiöluppis Moona jatkaa hyppelyä enkelikuorossa. Voi itku. Vein Moonan lääkäriin tiistaina. Maanantai iltana Moona oli flegmaattinen, ei syönyt eikä juonut ja vatsakin oli sekaisin. Keskiviikkona aloitin antibiootit, syötin kauravelliä ja juotin pienellä ruiskulla - ei auttanut lääkitys ja hellä hoito. Moonan vatsasta ultrattiin tiistaina jotain ylimääräistä mikä viittasi kohtutulehdukseen tai kasvaimeen. Surullisinta on se, että pikkuinen joutui kärsimään. Viisi vuotta sitten, kun vein koirani viimeisen kerran eläinlääkäriin päätin, että kukaan lemmikeistäni ei joutuisi kärsimään, mutta en olisi arvannut, että Moonan sairaus etenisi näin nopeasti. Moona oli syntynyt 31.5.2005, ja meidän perhe sai nauttia likan seurasta pari vuotta. Moona tuli meille huostaanotettuna Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen kautta vuonna 2008. Meillä sen oli hyvä olla - tyttö sai juosta aina vapaana ja hänen bestis oli kääpiöpupupoika Aarne, joka kaipaa puputyttöä vierelleen.

Aloitin tekemään surukukkia Novitan Pitsikukka-kehikolla. Mustat kukkaset kudon kaulahuiviksi.