Ayayay - flamencokrapula iski viikon mittaisen Tampereen flamencoviikon jälkeen! Tapahtuma on oman alansa Pohjoismaiden suurin ja vanhin, ja se tuo kaupunkiin tähtiesiintyjiä sekä upeita ja unouhtumattomia esityksiä. Itselleni viikon suurin elämys oli tapahtuman päätöskonsertti - Compañia Rafaela Carroscon Vamos al tiroteo! Teos oli sanoinkuvaamattoman upea! Pieni ja pippurinen koreografi Rafaela Carrosco (kuvassa ylh.) on yksi tämän hetken kiinnostavimmista flamencokoreografeista ja -tanssijoista käsiohjelman mukaan. Hänen taiteellista työtään on palkittu useilla palkinnoilla. Vamos al tiroteo - teos oli palkittu vuoden 2008 Sevillan flamencobiennalissa mm. parhaana koreografina. Tampere-talossa esiintyi siis parasta mitä maailmalta saa!
Teo
s oli hengästyttävä! Sen inspiraationa oli 'Canciones populares' (= espanjalaisia kansanlauluja) äänilevy vuodelta 1931, jonka oli koonnut Federico García Lorca pianoa soittaen yhdessä la Argentinitan, tanssijan ja laulajan kanssa. Levyllä on kymmenen teemaa, jotka Carrasco oli tuonut lavalle uudistettuna, mutta perinteitä kunnioittaen. Compañia koostui viidesta tanssijasta ja kuudesta muusikosta, joista kaksi oli laulajia. Pieni porukka antoi kaikkensa yli tunnin mittaisen esityksen aikana! Vain kaksi biisiä tuli suoraan vanhalta rahisevalta äänilevyltä. Tanssijoista neljä oli miehiä, joista madridilainen Ricardo López oli opettanut viikon aikana keskitason ja ammattilaisten tanssikurssilla. López sai yleisöltä äänekkäät suosionosoitukset!! Yksi mieleenpainuvimmista osioista oli sevillanas, jossa miehillä oli näyttävät hameet! Tanssijat tekivät nii-iin tarkasti ja näyttävästi kaiken ilmaisun, että ei voinut muuta kuin ihastella ja hämmästellä. Estupendo!
Kuinka ihana ja kamalan vaikeaa flamencotanssi onkaan! Itse osallistuin ensimmäistä kertaa perustason (1-3 vuotta tanssineille) kurssille, jonka opettajana oli Erika Alajärvi. Erika oli opettajana tarkka, lempeä ja kärsivällinen. Minuu jännitti aivan hirveesti mennä ekalle tunnille! Viiden päivän aikana Erika laittoi meidät oikein kunnolla rääkkiin, ja pakkohan siinä oli oppia ;) Flamencon perustekniikka on haastava eikä sitä opi hetkessä. Liikkeet pitää tehdä tarkasti ja oikein. Toisin kuin suomalainen humppa, jossa vain letkeästi hytkytään. Opettelimme kaksi pätkää 12-jakoiseen alegriakseen mikä oli mulle uusi laji. Olen kyllä tosi iloinen, että ilmoittauduin kurssille! Nyt pitäisi sitten odottaa kärsivällisesti pari-kolme viikkoa ennen kuin uudet syksy kurssit alkavat...