Pikkuystäväni, kääpiöluppis Moona jatkaa hyppelyä enkelikuorossa. Voi itku. Vein Moonan lääkäriin tiistaina. Maanantai iltana Moona oli flegmaattinen, ei syönyt eikä juonut ja vatsakin oli sekaisin. Keskiviikkona aloitin antibiootit, syötin kauravelliä ja juotin pienellä ruiskulla - ei auttanut lääkitys ja hellä hoito. Moonan vatsasta ultrattiin tiistaina jotain ylimääräistä mikä viittasi kohtutulehdukseen tai kasvaimeen. Surullisinta on se, että pikkuinen joutui kärsimään. Viisi vuotta sitten, kun vein koirani viimeisen kerran eläinlääkäriin päätin, että kukaan lemmikeistäni ei joutuisi kärsimään, mutta en olisi arvannut, että Moonan sairaus etenisi näin nopeasti. Moona oli syntynyt 31.5.2005, ja meidän perhe sai nauttia likan seurasta pari vuotta. Moona tuli meille huostaanotettuna Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen kautta vuonna 2008. Meillä sen oli hyvä olla - tyttö sai juosta aina vapaana ja hänen bestis oli kääpiöpupupoika Aarne, joka kaipaa puputyttöä vierelleen.
Aloitin tekemään surukukkia Novitan Pitsikukka-kehikolla. Mustat kukkaset kudon kaulahuiviksi.