Dia de los muertos

Meksikolainen ofrenda eli lahjapöytä.

Kirjoitin syyskuussa surusta ja läheisen menettämistä (postaus: Enkeli lohduttaa). Suru ja menettämisen tuska ovat sellaisia tunnetiloja, joita jokainen meistä työstää omalla tavallaan ja omassa ajassa. Itse opin tokaluokkalaisena kuinka hauras ihmiselämä voi olla ja kuinka me ihmiset saamme olla täällä vain rajatun ajan. Uskon enkeleihin ja hitusen ajatukseen menneistä elämistä. Kerroin jo aiemmin miten minua on lohduttanut ajatus äidistä enkelinä ja hänen mahdollisuudestaan uuteen elämään. Saattaa kuulostaa hupsulta, mutta... Lohduttavaa on myös muistella yhteisiä hetkiä ja katsella valokuvia. 

Pyhäinpäivänä sytytän kynttilan äidin muistolle. Meidän suomalaisten Pyhäinpäivän 'juhliminen' on jäykkää ja ankeaa, eikä päivää juuri vietetäkään, mutta toisin on Meksikossa. Kuolleiden päivän eli El día de los muertos perinteeseen voi nyt tutustua Suomessa Helinä Rautavaaran museossa (28.10. –7.11.2010). Meksikossa katoliseen juhlaperinteeseen on sulautunut vanhoja tapoja ajalta ennen eurooppalaisten tuloa. Paikoitellen käydään vain hautausmaalla muistelemassa vainajia, mutta usein koteihin ja julkisiin tiloihin rakennetaan vainajien muistolle omistettuja ofrenda-lahjapöytiä. Minun äidin lahjapöydässä voisi olla paljon kukkia, ehkä valkoisia neilikoita ja vaalean punaisia ruusuja, kynttilöitä ja karjalaisan piirakoita sekä muita ruokaperinteeni herkkuja ja viiniä. Alttarilla tulee olla myös neljä maan elementtiä eli maa, tuuli, vesi ja tuli. Olet ehkä törmännyt calaceras azugar eli sokerisiin kalloihin, jotka ovat yksi päivän herkuista. Aikas rajun näköisiä! 

ps. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että lopetan tästä aiheesta julkisen 'retostelun'.