 |
 |
 |
Ohikiitäviä ensilumen tunnelmia maalta, vaarojen Karjalasta. Pian 80-vuotta täyttävä mummoni asuu yksin vaaran laella mökissään missä hän on kasvattanut kolme lasta, hoitanut karjan, hevoset ja parhaimmillaan 50 kanaa, leiponut, kutonut ja ommellut, rakastanut, itkenyt, iloinnut, lähtenyt evakkoon, pärjännyt ja sinnitellyt. Elänyt. Ihmetellyt. Odottanut. Mummo on opettanut kaikki lasten lapset neulomaan ja ompelemaan, leipomaan karjalanpiirakoita, kukkosia ja lihakukkoja, kasvattamaan juureksia ja kukan taimia, kantamaan puita ja vettä saunaan, lämmittämään leivinuunia, arvostamaan perinteitä ja omia juuria - iloista ja hersyvää, syvää ja elämänmakuista Pohjois-Karjalaisuutta. Kiitos miun mummolle. Rakastan sinua.
